Liekö veren vahvuutta vai sattumaa, että koko sisarusparvella on yhteinen harrastus, metsästys.
Jänistä, kettua, pienpetoja, metsäkanalintuja, vesilintuja. Antti ja Anssi ovat myös hirviporukassa.


Ovathan Vornasen suvun miehet ennenkin kunnostautuneen kyseisen lajin, silloin elinkeinon harjoittajina. Historian kirjat tuntee Vornasen veljekset Karjalan kuuluisimpina karhunkaatajina.
Näille seipäin ja tussarein varustautuneille sankareille on pystytetty muistopaasi Korpiselälle.
Historian kirjasta lainattua: "Korpiselkä on tullut tunnetuksi runonlaulajistaan ja metsästäjistään, erityisesti Vornasistaan. Neljäkymmentäkaksi talvea perättäin hiihti Ignoi Vornanen kautta puolen Suomennientä, satoja peninkulmia talvea kohti.
Hänen suurriistaluettelonsa käsitti noin 70 karhua, 400 ilvestä,
susia muutamia kymmeniä, peuroja ja hirviä laskemattoman määrän…"

Seuraavaa polvea Vornasen metsästäjäsukuun on jo kasvamassa.
Anssin tytär Vella, 8 vuotta, on jo innolla mukana koiria harjoittamassa ja Aaposta sekä Eveliinasta varmasti saamme muutamien vuosien päästä vahvistusta passiketjuumme.

Kennelin nimi tulee Jaakon kotipaikan mukaan. Papinniemi (Päivärinne) sijaitsee Ristiinan Mieluankylässä.
Sieltä ovat kaikki sisarukset ottaneet ensikontaktinsa riistamaihin ja metsästysharrastukseen.
 

ANSSI VORNANEN 7-vuotiaan Vellan isä on koulutukseltaan leipuri ja lihanleikkaaja. Työpaikkana on UPM:n Pelloksen tehdas, jossa tuotannon tehtävissä.  Ristiinan VPK:n sammutusmies ja koulutettu ensivaste-hoitaja. Perheeseen kuuluu avopuoliso Sari, tytär Vella ja 16.8.2007 syntynyt Aapo. Perhe asuu omakotitalossa Kaaritiellä.    Koira: harmaa norjanhirvikoira Kiertäjän Nekku Kuvassa 13-vuotiaan Mäntyrannan Natalian viimeinen kaato.

VELLA VORNANEN Anssin -00 syntynyt tytär, joka on ollut 2,5-vuotiaasta mukana metsällä ja koiria harjoittamassa. Rakastaa riistaruokia, joita popsisi vaikka 7 päivää viikossa jos saisi itse valita. Anne-tädin silmäterä ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa kennelimme toiminnan jatkaja. Vellan suusta kuultua: Oli ensimmäinen päivä kun Vella oli päiväkodissa ja tuli ruokailun aika. Kun tarhan täti toi tytön eteen lautasellisen ruokaa tuli seuraava kommentti: "Ottaisin mielummin jänispaistia". Tarhatäti tähän sitten hieman ihmeissään, että eihän täällä nyt sellaista ole tarjolla. Tyttö ei siitä sanattomaksi jäänyt, vaan totesi virheettömällä kirjakielellään: "Taimenkin kyllä käy."