PÄIVÄKIRJA
Sunnuntaina 8.8.2010:
Hilman sydän ei kestänyt jatkuvaa hellettä ja siksi torstaina
oli edessä vaikea päätös. Päästimme mieluisan ja luotettavan
jahtikaverimme paremmille jänismaille. Aivan liian varhain päättyi
Hilman matka. Saimme kuitenkin nauttia sen valloittavan omalaatuisesta
persoonasta seitsemän vuoden ajan.
 |
"Viimeinen lento
niin hieno niin hento
Aurinko säteillään muistot kultaa
Hän on vapaa niin kuin on sudenkorento
Hilma lähti tuulten matkaan
On kai sen oltava niin
Jään kyyneliin
On kai sen oltava niin, oltava niin
Olkoon se niin..."
|
Keskiviikkona 21.7.2010:
Melkein pari viikkoa kestänyt superhelle alkaa hellittää
otettaan. Nyt on enää +28 astetta, joka tuntuu jo varsin inhimilliseltä.
Koirat olivat aika notkassa kunnossa, eikä omasta polvivammasta johtunut
lenkitystauko lienee ollut pahasta. Pikku-Tyyne herkesi muutamaksi
päiväksi syömättömäksi ja se alkoi olla jo tosi hoikka. Nälkä kuitenkin
palasi ja nyt se naukkailee täysin rodunomaisesti, eli nopeasti ja
paljon.
Kasvattimme Velmu löysi uuden metsästävän kodin.
Vielä kuukausi olisi odotettava linkun irrotusta. Tänä vuonna se tulee
paljon enemmän tarpeeseen kun muulloin, sillä lenkit tulevat jäämään
lyhyeen ennen sitä. Onneksi syksyllä on taas pitkät vapaat ja taitaa
sairasloman siirtämää kesälomaakin jäädä pari viikkoa jäljelle.
Perjantaina 25.6.2010:
Pikku beagle on nyt kotona. Matka oli pitkä, mutta sujui melko
hyvin. Isot koirat ottivat tulokkaan hienosti vastaan ja etenkin Aino
yllätti aikuismaisella ja järkevällä käytöksellään. Nyt kun tarhassa on
kaksi nuoren polven jänispiiskaa, niin työnsarkaa riittää.
Sunnuntaina 30.5.2010:
Ainon toinen näytelmä oli eilen Kausalassa Matti Hautalan
tuomaroimana.
" Rotutyyppi erittäin hyvä. Vankka nartun ilmiasu. Hyvät pään linjat.
Vielä kevyehkö etuosa. Erinomainen pitkä runko. Kulmaukset riittävät.
Liikkuu hyvin. Keskipitkä karkea karvapeite. Väritys loistava. Luonne 1.
EH/1."
Ainon matkakaverina ollut Kuomionpään Reetta sai tuloksen ERI/1,
PN2 ja VaSERT.
Reetan veljet Jakke (ERI/1, PU2,VaSERT) ja Mese (EH/1) saivat
hyvät arvostelut ensimmäiseltä näyttelykäynniltään.
Näyttelyssä oli mukana myös kasvattimme Papinnimen Pilkkeen
poika Blackpepoon Be Corsa. Komea 9kk:n ikäinen uros on Talvisen Jaakon
Beny:stä. Uskoisin, että Corsa nähdään tulevaisuudessa usein PU-kehässä.
Sukujensa puolesta voi ladata odotuksia myös ajokokeiden suuntaan.
Juhannuksena lähden hakemaan joukkoomme uutta tulokasta.
Kyseessä on Hejdetassens Kolan (BMA-09, S JCH, FI JCH) vappuna syntynyt
tytär Skällands Dannesta (S JCH, S UCH). Koiran kasvattaja on Stig
Hoffman Gotlannin saarelta Klintehamista.
Kolaan pääsin tutustumaan Maaottelun yhteydessä. Pidin kovasti nartun
työskentelyrytmistä ja keskittymiskyvystä. Haukkukin oli beagleksi aika
kaunis.
Reilun vuoden kestänyt beagleton ajanjakso alkaa siis olla
loppumetreillään.
Sunnuntaina 16.5.2010:
Aino kävi ensimmäisessä näyttelyssään vappuna. Paikka oli
Hollola ja tuomarina Jaana Hartus. Tuloksena EH/1.
Koiran hillitty ja hyväntuulinen aikuismainen käytös oli yllätys
omistajalle, sillä harjoitukset jäivät turhan vähiin. Tarkemmin
sanottuna yhteen kertaan ja sekin vain kolmea päivää ennen näyttelyä.
Tiistaina 13.4.2009:
Molemmista suomenajokoirista otettiin näytteet ataksiatutkimusta
varten. Tulokset tulivat tänään ja ainakin tämän vaivan osalta
kumpainenkin ovat normaaleja, eli eivät kanna ataksialle altistavaa
geenivirhettä.
Aino aloitti tämänkeväisen juoksuaika episodin. Luvassa on kaksi
keikkujaa lisää lähipäivinä. Sannin kohdalla olemme päätyneet
astuttamaan sen tähän juoksuun. Isäurokseksi näyttäisi valikoituvan Juha
Kotirannan Kxx Katajatöyrän Luka.
Pienpetopyynti päättyi mallikkaasti, sillä Anssi sai maaliskuun
lopun viimeisellä kierroksella kaksi näätää.
Lauantaina 27.2.2010:
Kävin torstaina Naarajärvellä katsomassa puolentoista päivän
ikäisiä beaglenpenikoita (Beny - Kuomionpään Aida). Kolme narttua ja
kolme urosta.
Ihan hyvänsorttinen sakki, jossa ei ollut havaittavissa sanomista.
Synnytys oli ollut nopea ja vaivaton, kuten Aidan kumpaisenkin
aikaisemman pentueen kohdalla.
Tulomatkalla poikkeisin Haukivuorelle. Kävin vilkaisemassa venakkourosta
Aleksei (Mörkömetsän Nero - Bravon Salli).
Koira oli todella hyvärakenteinen ja -ryhtinen. Luonne ja käsiteltävyys
10+. Jos jotain pitää moittia, niin mittaa olisi saanut ehkä olla
pituudessa sentti tai pari lisää. Omistaja oli sen toisen kauden
edesottamuksiin tyytyväinen ja odotukset tulevaa ajatellen ovat
korkealla.
Aikakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole yhtä komeaa urosta silmiini
sattunut.
Perjantaina 19.2.2010:
Pari näätää on jäänyt pyydyksiin, mutta muuten on ollut
saalisrintamalla hiljaista. Metsäjänikset ovat niin vähissä, ettei niitä
raaski enää yhtäkään verottaa. Kelitkään eivät nyt ole
koirametsästykselle suotuisia. Aamulla mittari näytti -29,6 lukemia.
Ensi viikoksi on onneksi luvassa parempaa säätä.
Maanantai 1.2.2010:
Ilveskanta harveni tammikuussa kahdella onnistuneiden
jahtipäivien myötä, mutta jäävä kanta on edelleen kauhistuttavan suuri.
Lauantaina kuulin, että jälkihavaintoja tehdessä yhteen mottiin olisi
jäänyt 4-5 yksilöä. Ja havaintoja tupsahtelee ympäri pitäjää tasaisesti.
En voi olla ihmettelemättä lupapolitiikkaa ja sitä, kuinka petoja
vaalitaan muiden lajien kustannuksella.
Etelä-Savossa on lunta omiksi tarpeiksi. Tahtoo jo haitata koiran
työskentelyä. Hilman kohdalla tuumailin, että metsäpäivät saavat lyhetä
oikein rutkasti siihen saakka kunnes suojasää korjaa tilanteen
paremmaksi. Puoli päivää (4-6h) aktiiviliikuntaa riittää noilla
lonkilla.
Nyt alkaisi olla otolliset kelit testailla sammumattoman innokkaita
koiria. Löytyykö halukkaita?
Lauantaina 16.1.2010:
Hilma oli jälleen metsässä. Jänis harhautui louhikkoisessa
maastossa kivenkoloon. Menin katsomaan tilannetta kun koira oli ollut
15min paikallaan harvakseltaan haukkuen. Paikalle päästyäni koira tuli
muutaman metrin vastaan ja silloin jänis katsoi tilanteen koittaneen
pakoa ajatellen. Se sinkaisi kuin tykin suusta suoraan minua kohti,
mutta säikähti outoa kulkijaa ja päätti kipaista jyrkkää kallioista
seinämää karkuun. Helppoa ei kapuaminen jänikselle ollut ja koiralle se
jäi tekemättömäksi paikaksi, eikä sen auttanut muuta kun lähteä
kiertämään jonkin verran kauempaa loivemmasta kohdasta tavoittaakseen
karkurin. Ajo jatkui vielä tovin pimenevään iltaan. Koira kiinni 17.04.
Anssi ja Aapo kiersivät rautalenkin, eikä turhaan. Jälleen on
yksi näätä vähemmän.
Tiistaina 12.1.2010:
Hilma on nyt ollut aika aktiivisesti metsässä, ensin 20 päivän sisään 10 päivää
ja neljän huilipäivän jälkeen jatkettiin. Hyvin ovat ajettavat löytyneet, vaikka turhan harvassa ne
tällä haava ovatkin. Nyt on iskän ja minun kiintiöt tälle kaudelle
täynnä ja haulikko saa jänisjahdin osalta olla narikassa.
Lumen määrä alkaa vaikeuttaa koiran etenemistä ja kokeille jo
koiran motivaatiota. Hilman liikkumistapa on sen verran järkevä, että se
ei polta itseään.
Ääni häviää peitteiseen maastoon melko tehokkaasti, sillä puut ovat
jokseenkin tuhdissa lumilastissa.
Tänä aamuna kävin kiertämässä pyydykset ennen koiran irtilaskua. Siellä
oli odottamassa mukava yllätys kun paksuhäntäinen naaraskettu oli
erehtynyt Anssin virittämään jalkanaruun. En pitkittänyt sen
maanpäällisiä kärsimyksiä turhaan, vaan suupielet hymyasentoon
virittyneenä poksautin sen kettujen taivaaseen. Sanni oli minulla
vänkärinä, eli tyttöporukalla puuhasteltiin ; )
Keräsin kaikki latingissa olleet narut pois ja odottelemme uusien
kulkureittien ilmaantumista. Todella mielenkiintoinen pyytötapa.
Anssi on viljellyt rautoja pitkin metsiä näätien toivossa. Liikettä on
ollut, joten toivoa sopii, että joku alla kuvatun lajitovereistakin
eksyisi pyytimeen.
Loppiaisena alkoi pitkään odotettu ilvesjahti. Keli oli rapsakka,
aamulla -28 ja passissakin vielä hollin matkaa kolmatta kymmentä. Ensi
visiitti oli tuloksekas ja näin ollen enää toinen luvista on
käyttämättä.
Ainoa en enää ole päästänyt umpihankeen rämpimään. Ei riitä naperolla
tekniikka, eikä taito hötölumessa. Odottelemme suojasäitä tai ensi
syksyä.
Kiirettä ei ole.
Jänisjahtia 7. tammikuuta
|
Jalkanarukettu 12. tammikuuta
|
Rautoihin jäänyt näätä joulukuulta |
|
Maanantaina 28.12.2009:
Näin Joulun aikaan oli hyvää aikaa hiljentyä miettimään mennen
kauden tapahtumia harrasterintamalta. Vaikka äkkipäätä tuntuukin, ettei
juuri mitään olla saatu aikaiseksi, niin kyllä on pakko kääntyä toisiin
ajatuksiin kun katselee syksyn ja alkaneen talven kuvasatoa. Tässä
niistä muutamia.
|
|
|
Anssi
ensimmäinen kaato syksylle 2009
|
Anssin
toinen kaato syksylle 2009
|
 |
 |
Anssin
kolmas kaato 28.12.2009. Jahti päättyi.
|
Pienpetoja on jäänyt eräksi kolmisenkymmentä.
Pääasiassa supeja ja minkkejä, mutta on rautoihin eksynyt
näätäkin.
|
 |
 |
Kanalintukanta on ollut aavistuksen
piristymään päin.
Pyitä on alueillamme runsaasti ja isommistakin kanoista saatiin
havaintoja lähes jokaiselle metsäpäivälle.
|
 |
 |
|
Hilma on saanut paljon metsää ja myös
saalista on ollut tarjolla usein. |
| |
 |
 |
|
Pojat kävivät melko ahkerasti
kalastamassakin. Tässä Anssin saaliita. |
| |
 |
 |
Luonnosta voi toki nauttia monin
tavoin. Nuotiolla tulee istuskeltua paljon kauden mittaan.
|
 |
 |
|
Auringonlasku Honkataipaleella |
Hailuodon hiljaisuutta marraskuussa |
Sunnuntaina
13.12.2009:
Vuoden kiireisin aika alkaa olla ohi. Aika monta kertaa on
saanut auton aamulla startata koepaikalle lähteäkseen, vaikka en omilla
olekaan yhtään kertaa vielä tällä kaudella kokeillutkaan. Siihen
riittänee aikaa vuoden vaihteen jälkeen. Maaottelukin meni hienosti
monellakin mittarilla, siitä tarkemmin ottelun omilla sivuilla
osoitteessa
www.maaottelu2009.kotisivukone.com
.
Ainon kanssa olemme käyneet muutaman kerran metsässä. Näyttää siltä,
että sen geeniperimä on asialleen oivallinen. Siihen kun onnistuneesti
yhdistyy kovahko ja avoin luonne, niin mukavia päiviä on luvassa
harrastusrintamalla tulevaisuudessakin.
Hilma on myös tuottanut pelkästään iloa kauden vanhettua.
Kaatoja sille on kertynyt normaalisyksyä enemmän, vaikka suurin osa
onkin päästetty ohi vähin äänin tai pelkällä "kameralaakilla".
Sannille ei kuulu hyvää. Se on ollut jo puolitoista kuukautta
sairaslomalla kun pääsi vahingossa tarhasta karkuun ja repi sillä
reissulla käpälänsä todella huonoon kuntoon. Ajossa ne menivät, ei
joutavaa juostessa.
Oona on melkein 11-vuotiaaksi tosi virkeä, vaikka eihän se
pystykorvalle vielä korkea ikä olekaan. Pihavahtina se on
pääasiallisesti aikaansa viettänyt kun linnustus on ohi.
Nekku on ollut mukana hirvijahdissa kun paremmat koirat ovat olleet joko
juoksullaan tai muuten vaivaisena. Tuurit eivät vaan ole olleet
jahtuuporukalla kohdallaan ja homma jatkunee vielä kauden loppupuolelle
saakka.
Hilman jäniksiä joulukuulta.
|
 |
 |
Aino alkaa olla jo ajokoiran näköinen
ja kokoinen. Kuvat 13.12, jolloin koira 4,5kk. |
Sunnuntaina
11.10.2009:
Lomautusviikko alkaa olla takana ja aika tehokkaasti sen sainkin
käytettyä. Maanantaina käväisin Monan kanssa Kokkolan kupeella
Ruotsalossa beaglenpentuja katsomassa. Komeita olivat ja elinvoimaisia.
Onnittelut kasvattajalle ja tietysti myös Monalle kun neljän viikon
päästä käyt sieltä omasi noutamassa. Tiistai meni paperihommissa ja
maaottelusivuja näppäillessä. Nyt saa olla kotvasen rauhassa
näplyyhommilta.
Keskiviikosta perjantaihin olin Iisalmessa metsällä. Kolmeen
päivään mahtui monenlaista ajoa ja pyssyn paukettakin. Maastot olivat
loistavia ja jäniskanta runsas. Etelä-Savon tyttö oli Pörsän rannalla
kun prinsessa paratiisissa. Vähän harmitti lähteä takaisin
kotimaisemiin. Aino osoittautui todelliseksi reissukoiraksi, sillä se
nautti autoilusta ja mökkielämän tohinasta.
Lämmin kiitos ylenpalttisesta kestitsemisestä ja ikimuistoisen mukavasta
reissusta Anjalle ja Eerolle! Tulen varmasti vielä toistekin.
Ansalle muuten kuuluu todella hyvää. Se oli erittäin
hyväkuntoisen ja hyväntuulisen oloinen, eikä hiljattain plakkariin
tullut Fin Mva-arvo ollut noussut yhtään sen päähän.
Lauantaina jouduin pitämään pakollisen vapaapäivän metsästä kun kaikki
koirat vaativat huilia. Ainon kanssa käytiin mökillä juoksentelemassa ja
viimeiset roinat tuli kerättyä tulevan talven alta varaston suojiin.
Sunnuntaina lähdimme iskän kanssa Hilmaa ajattamaan. Haku kesti pitkään
ja ajo oli katkonaista. Muutama todella hyvä pätkä kuitenkin kuultiin.
Koira alkaa olla melko hyvässä iskussa ja kuntokin kohillaan. Viimeisen
kahdeksan päivän aikana se on ollut viisi päivää metsässä, eikä
puutumisen merkkejä ole havaittavissa.
Anssi ampui tänään reilu 170 kiloisen tappipääsonnin.
Pienpetojakin on jäänyt eräksi melko hyvin ja saldo on nyt 5 minkkiä, 14
supia.
Vielä kun saisi tontin myyrät jotenkin hengiltä, niin hyvä
olisi.
 |
|
|
| Anssin
11.10 ampuma hirvi |
Aino 11
vk |
Ainon
ensimmäinen jäniskontakti |
Torstaina
10.9.2009:
Aamulla käytiin metsässä vaikka Pekka Pouta lupailikin jo
aamusta turhan korkealle nousevia lämpölukemia. Jänis löytyi ja ajoakin
sain kuunnella hollin aikaa.
Keskenkasvuinen jänis kävi näytillä puolenkymmentä kertaa
kylätiellä, eikä se rauhoittunut missään vaiheessa kulkemaan kunnolla
koiran edessä. Järjetöntä edestakaisin säntäilyä. Seuraava reissu taitaa
jäädä sunnuntaiksi, ellen sitten innostu huomenna lähtemään.
Aino on kotiutunut hyvin ja isot koirat ovat ottaneet sen hienosti
vastaan. Eilen aloitimme tarhakoulutuksen ja aika kovaäänistä touhua se
olikin. Tänään homma luontui jo paljon pienemmillä itkuilla. Mökin
luukusta se ei vielä osaa kulkea, mutta ehtiipä se sen vielä ennen
kylmiä kelejä oppimaan. Pönkäsin oven kokonaan auki, jotta ei päiväunia
tarvitse taivasalla nukkua.
Kova tyttö se on syömään ja touhuamaan, hihnassa kulkemisenkin oppi
kerrasta.
Lupasin koirasta osuudet Vellalle ja Aapolle, joten hoitoapua on
tiedossa kun perusopit on ensin saatu juurtumaan päähän.
Lauantai 5.9.2009:
Olipa mukava päivä metsässä. Vaikka taitaa ne näin alkukaudesta
tuntua sellaisilta kaikki. Otin molemmat tytöt mukaan ja kyllä ne hyvin
toimivat yhteen. Ensimmäinen ajo sai sydämen sykkimään siitä syytä,
ettei Hilma lähtenyt siihen äänellä lainkaan mukaan. Säntäsin
pelipaikoille peläten Sannin edessä olevan joko valohännän tai kauriin.
Pelko osoittautui kuitenkin aiheettomaksi, sillä tyttöjen käsittelyssä
oli keskenkasvuinen supi. Hilma ei osallistunut touhuun kuin
sivustaseuraajana kunnes hoksasi minun läsnäolon ja päätti näyttää
emännälleen urotöitä. Se nasahti supiparkaan kiinni ja yhdellä
rouhaisulla tappoi vastapelurinsa. Ylpeänä ja selvästi tilanteesta
tohkeana se kanteli raatoa hampaissaan. Annoin tarkoituksella sen pelata
peliään hetken, kunnes pyysin sitä antamaan aarteena minulle. Hilma
töyhäisi sen jalkoihini ja miltei heti nosti sen takaisin hampaisiinsa
ja painoi sen parin metrin päässä olevaan turettuneeseen ojaan. Kehuin
koiraa sen oivallisesta toiminnasta ja kannoin muutamia isoja
kivenlohkareita raadon peitoksi. Hilma seurasi toimiani rauhallisen
tyynenä, mutta kovin se oli ollakseen. Vielä muutaman hyvittelyt
koirille oivallisesta työstä ja pyysin kaksikkoa etsimään jänistä. Ikään
kuin ymmärtäen ajatukseni ne luikkivat paikalta läheiseen taimikkoon.
Supi oli Hilmalle ensimmäinen, sillä aikaisemmin en ole saanut sitä edes
yllyttämällä kiinnostumaan mistään muusta kuin jäniksestä.
Tarkkaa aikaa en uudelle haulle katsonut, mutta jo lämpenevässä aamussa
ei pitkään tarvinnut uutta lähtöä odotella. Ajo oli melko repaleista,
mutta joka kerta hukka tuli selvitetyksi. Gepsin toimintahäiriön vuoksi
en ollut koko ajan tapahtumien tasalla ja melkein tunniksi kadotin
tuntuman parivaljakkoon. Sannin kaulassa ollut vanha piipparitutka
kuitenkin nakutti lähes koko ajan haukunilmaisintaan, joten töissä ne
olivat senkin ajan. Tulipa jälleen kerran havaituksi, että näillä meidän
seudun korkeuseroilla ei helppoa saada tarkkaa sijaintia selville "piippailla".
Aikani autoiltua löysin tytöt luvattomalta alueelta ja jäin odottamaan
tielle jäniksen saapumista. Sinne se tulikin ja näin sain koirat ajosta
kiinni. Kiinni otto tapahtui klo 14.23, joten turhan pitkäksi meni.
Lämpötila oli +19 astetta.
Onneksi autossa oli 1,5 litrainen vesipullo mukana, sillä se hujati
kerrasta janoisiin suihin.
Suihkun ja palauttavan liemen jälkeen saivat tytöt pötkötellä sängyssä.
Missäpä ajokoiran on jahtipäivän jälkeen parempi olla kun
jänislakanoissa ; )
Kummallakin koiralla on nyt takanaan 7 metsäpäivää, joten ihan hyvässä
tahdissa ollaan. Maanantaina on sitten taas Hilman vuoro ja tiistaina
Sannin.
Perjantaina
4.9.2009:
Onnittelut Anjalankoskelle Velmun ja Kamun Luumäen näyttelyn
"erinomaisista". Todella komeita koiria molemmat. Velmun ketunajointo on
ollut tapissaan heti kauden alettua ja punanuttuiset saavatkin olla
varuillaan Anjalan nurkilla.
Onnittelut myös Papinniemen Pilkkeen kotiväelle Sarakedoille sekä Kolkan
Tarjalle pienistä beaglenpennuista. Viisipäinen pentue syntyi 26-27.8.
Viimeisenä syntynyt tuli kuolleena, joten Pipalla on nyt 4 nälkäistä
suuta ruokittavanaan. Pennuista enemmän Blancpepoon kennelin sivuilta
osoitteesta
http://www.blackpepoon.com/pentuja.html
Ensi viikolla päästän
meidän huushollissa bongaamaan pissilammikoita. Lähden alkuviikosta
hakemaan Ainon kotiin ja siinäpä sitä touhua riittää. Onneksi sattui
lomautusviikko kerrankin kohilleen. Kovasti olivat penikat kasvaneet ja
vahvistuneet kun viime maanantaina niitä kävin vielä kertaalleen
katsomassa.
Suosikkeihini lukeutuva todella komea urospentu kuului olevan vielä
vailla uutta kotia, mitä pidän pennun ulkoisen olemuksen ja mielen
harmonian vuoksi ällistyttävänä asiana. Tuota penikkaa katsellessa ei
voi välttyä ajatukselta, että olisiko sittenkin pitänyt ottaa
harrastuksen uusi suunta ja valita uros.
Pentueen kaunotar, oppikirja värityksellä ja upealla ulkomuodolla
varustettu pikkunarttu olisi ollut selvä valinta jos sini-valko
ruusukkeet olisivat olleet valintani kriteerinä. Toivottavasti omistaja
on vähääkään näyttelyharrastuksen taipuvainen.
Ja sitten Aino... ensi hetkestä alkaen olen ollut vakuuttunut siitä,
että juuri tuo penikka on meidän (kuvissa vasemman puoleinen).
Toivottavasti vahva intuitioni on ollut oikea ja saamme siitä
pitkäaikaisen, mieluisan ja terveen jahtikaverin.
Puolen viikon jälkeen ei olla metsässä käyty. On ollut kaikenlaista
kiireentynkää ja nukkuakin on pitänyt yövuoron päälle. Huomenna sitten
taas jalkaudumme oli keli sitten mitä tahansa. Tämän viikon maanantaina
oli muuten Sannin kanssa hyvä päivä. Edellä oli parin nyrkin kokoinen
poikajänis ja ihmeen topakasti Sanni sitä sai vietyä. Sain
parivaljakosta näköhavainnon 12 kertaa puolen tunnin sisällä. Joka kerta
jänisrukka pakeni täyttä sänniä ja Sanni välittömässä läheisyydessä
(5-20 sek) veret seisauttavalla äänellään. Tämä oli niitä reissuja,
jolloin videokamera olisi pitänyt olla ehdottomasti mukana.
Perjantaina
28.8.2009:
Viisi kertaa ollaan metsässä käyty jaloittelemassa muutama tunti
reissulleen. Aika lämmintä vielä ja siksi kovin koiria säästellen on
touhuttu. Ajot ovat vaihdelleet kymmenestä minuutista vajaaseen
puoleentoista tuntiin. Positiivista on se, että useimmiten koiran edessä
on ollut vähän tupakkipussia isompi köttyrä, joten ihan kaikkia
jäniksenpoikia ei ilveskään ole onnistunut nappaamaan.
Hilma on toiminut omalla varmalla tasollaan, mutta Sannin höyryt eivät
ole yhden lisäikävuoden myötä lainkaan laantuneet. Gepsin lukemat ovat
yhtä järkyttävät kuin aikaisemminkin... 32-44km/h. Ei taida tällekään
kaudelle olla suuria sille luvassa.
Tänään lähdin reissuun vähän puoli kuuden jälkeen. Aamu oli todella
leppeä ja tiheätunnelmainen. Hirvet olivat jälleen liikkeellä ja kolmen
otuksen joukkue sivutti minut vain parinkymmenen metrin päästä. Taisivat
vähän kavahtaa ajossa ollutta koiraa, mutta minua eivät hoksanneet.
Istuin kuin tatti retkijakkarallani ja nautin näkemästäni.
Valitettavasti nuo aamun parhaat tunnit kääntyy nopeasti lämpenevään
päivään. Puolukoita näyttää Etelä-Savon metsissä olevan niin paljon,
että oikein ilettää niitä talloa. Ainakin kolme kourallista tuli
luonnonvoimaa taltioitua suoraan varvusta suuhun. Aamuinen metsä on
täynnä elämää ja ääniä. Sitä vaan ei tajua, ellei malta olla aloillaan
ja hiljaa. En tiedä, mikä olisi se tapahtuma tai tilanne joka vetäisi
vertoja syksyisen metsän ensimmäisille valoisille tunneille.
Kiinnioton kanssa oli pitkästä aikaa vähän ongelmia, sillä Hilma ei
olisi malttanut millään jättää leikkiä kesken. Kuitenkin emännälleen
uskollisena sen tulla juupersi irrallaan perässäni kun hain sen vajaan
parin kilometrin päästä hukkapaikalta. Vähän piti tarkkailla sen perässä
tuloa, sillä pariin otteeseen se oli luikahtaa takavasemmalle ikään kuin
huomaamatta. Oli nutunalus nuoveana kun pääsin takaisin autolle : ).
Kelpo aamu, vaikka ajoa ei paljoa yli tuntia "kortille laitettavaksi"
tullutkaan.
Viikonlopun saavat koirat
jöröttää tarhassa ja pelkillä hihnalenkeillä, sillä lauantaina on muita
kiireitä mm. Ristiinan pitkän kokeen aloituspalaveri, jonka laiskuuttani
bongasin meille. Kolme koiraa on tulossa, joten vähin voimin kausi
korkataan, mutta toivottavasti sitäkin laadukkaammin.
Sunnuntaiksi lupauduin lähtemään Luumäelle, jossa Pekka Teini arvostelee
kutosryhmäläiset. Kehässä käyn kasvattimme Velmun kanssa.
Illalla on sitten vielä metsästysseuran kokous, joten viikonlopuksi on
tiedossa riittävästi aktiviteettia.
Maanantai aamuna sitten jälleen metsään ja iltapäivällä ihanaa
Aino-Inkeriä tapaamaan. Enää puolitoista viikkoa ja sitten saan hakea
pikku piiskan kotiin.
Kaikki on valmiin tulokasta varten. Torstaina se oli saanut sirun
nahkansa alle ja eläinlääkärin todistuksen siitä, että ulokkeet on
ainakin lähtökohtaisesti oikeaan suuntaan ja ylimääräisiä osia ei ole
havaittavissa. Pumpun tahtikin oli kuulemma tulevalle ajokuninkaalle
sattuvassa rytmissä.
Pentueesta on vailla omistajaa enää kaksi urospentua, joten hyvin on
naperot kauppansa tehneet vaikka tällä hetkellä tarjontaa tuntuu olevan
todella paljon.
Sunnuntai
16.8.2009:
Hilma ja Sanni kävivät
näyttelyssä Mikkelissä. Ulkomuototuomarina toimi Pekka Teini.
Hilma: " Koko 56cm. Keskikokoinen, mittasuhteiltaan hyvä ja
sopusuhtainen narttu. Hyvä pää. Hyvä kaula ja etuosa. Hyvä ylälinja ja
lantio. Kauniisti kulmautuneet raajat. Hyvä väritys. Korkeat ja
kootut hyvät käpälät. Erinomainen karvapeite. Tasapainoinen liike.
Luonne saisi olla rohkeampi, tänään kuitenkin selvästi 1." ERI / 3
Sanni: "Keskikokoinen mittasuhteiltaan hyvä kaunispäinen ja
rauhallinen narttu. Hyvät pään linjat, hieman vaaleat silmät. Oikein
sijoittuneet hyvänkokoiset korvat. Hyvämittainen rintakehä. Hieman
pyöreä lantio. Raajoissa hyvä vahvuus, kulmauksia voisi olla hieman
enemmän sekä edessä että takana. Pyöreä lantio näkyy myös lyhyinä
takaliikkeinä. hyvä käytös." EH / 1
Mielestäni tuomarityö oli kaikin puolin asiallista ja asiantuntevaa.
Yleisöystävälliseksi tilaisuuden teki tuomarin selvät perustelut. Oikeat
koirat olivat parhailla sijoituksilla. Sää oli näyttelynjärjestäjän
painajainen, vettä satoi melkein koko ajan enemmän tai vähemmän.
Näyttelypaikka oli kaikin puolin asiallinen.
Perjantaina
14.8.2009:
Vielä 6 päivää linkun irrotukseen.
Käväisin viime viikonloppuna Tallinnassa ostamassa Aino-Inkerille hihnan
ja pannan... ja vähän muutenkin ostoksilla.
Ensi viikonloppuna vien Hilman ja Sannin Mikkeliin näyttelyyn. Kyseessä
on joulukuussa järjestettävän Kettu Kilvan tukinäyttely. Kannatuksen
puoleen mennään ja otetaan hymyssä suin vastaan mitä annetaan. Totuuden
nimissä kumpikaan koirista ei ole lähimainkaan siinä kuosissa mitä ovat
parhaina päivinään olleet.
Eilen kävin katsomassa Ainoa Kangasniemellä. Kovasti oli penikka
kasvanut ja koko topparoikalla oli jalat jo melko tukevasti allaan.
Emäkoira otti vierailijan vastaan hyväntuulisena ja luottavaisena. Vielä
olisi neljä viikkoa odotettava pennun kotiutumista.
Naarajärven suuntaan vielä kerran lämpimät onnittelut Ansan kolmannesta
sertifikaatista. On ollut ilo olla apuna tuossa projektissa ja tulipa
samalla lunastetuksi toinen puolikas lupauksestani. Jälkimmäisen
puolikkaan toteutuessa onkin sitten aika poksauttaa korkki
kuohuviinipullosta.
 |
 |
|
Aino-Inkeri 3 vk |
Ansan
kolmas sert Punkaharjun näyttelyssä. |
Torstaina
30.7.2009:
Varaamani narttupentu xx
Siljasta ja Puron Onnista jäi sitten haaveeksi. Meille tulossa ollut
penikka kuoli parin päivän ikäisenä. Vanha sanonta, että kolmas kerta
toden sanoo ei pätenyt tässä projektissa. Toivotan rutkasti menestystä
kaikille niille, jotka tuosta pentueesta saivat omansa. Uskon, että
niistä vielä kuullaan.
Kävin eilen varaamassa ja valitsemassa penikan Peukaloisen kennelistä
Kangasniemeltä. Pentueen isä on Urpilaisen omistama xx Jänistäjän Kamu
ja emänä nuori jo kyntensä näyttänyt Nokikallion Hakan tytär Titta (ee.
xx Varpuvitsan Täplä). Yhdeksänpäinen pentue oli erittäin tasakokoinen
ja -laatuinen. Valinta oli helppo, sillä kaikki nartut täyttivät omat
toiveeni. Aika MuTu meiningillä yhden niistä nimesin omakseni. Urokset
olivat myös komeita ja uskon niistä löytyvän sertin koiriakin.
Pentua etsiville tiedoksi, että muutama olisi vielä varaamatta. Niitä
voi kysellä numerosta 050-5321300 / Erkki Neuvonen.
Kasvattimme Papinniemen Elton on ollut vieraanamme reilun viikon
isäntäväkensä lomamatkan ajan. On ollut ilo tutustua kolme vuotta sitten
maailmalle lähettämäämme beagleurokseen. Elton on tavoiltaan
salonkikelpoinen ja hyvä seuramies kahdelle ajokoirallemme. Paljon
emäänsä muistuttava Elton on hyvän kokoinen (38cm) ja asiallisen
ulkomuodon omaava. Ensi lauantaina poika palaa kotiseudulleen
Paraisille, mutta sitä ennen käymme Punkaharjulla tutustumassa
näyttelyhälinään.
 |
 |
Vella ja Aapo tulivat katsomaan
Eltonia. Anssi varmistelee vierellä, ettei meno äijy liian
rajuksi. |
Lauantaina
23.5.2009:
Ansa on pärjännyt
todella hienosti uudessa kodissaan. Menestystäkin on jo tullut
näyttelysaralla 1 x EH, 2 x ERI (1 x VaSert, 1 x Sert).
Onnittelut näistä Naarajärvelle!
Uusi pentu on taas päivän lähempänä tuloaan, sillä xx Silja on astutettu
12-14.5.09 xx Puron Onnilla.
Aikaisempi yrityksestä yhdistelmästä xx Pajupellon Kaiku - S xx
Tranlandets Herman ei pentuja syntynyt.
Lauantaina 4.4.2009:
Kessun ja Ronja pennut syntyivät tiistaina 27.3. Viisikko
koostuu kahdesta urospennusta ja kolmesta narttupennusta. Viikolla 17 on
tarkoitus mennä pikkubeagleja katsomaan.
Ansa kävi Savitaipalen näyttelyssä tänään ja tuloksena oli upea
PN 2 ja VaSERT.
Onnittelut Väätäisille hienosta ensiesiintymisestä!
Itse käväisin kehässä Erätopin Saulin kanssa ja tulos oli PU2 ja VASERT.
Lauantaina 7.3.2009:
Valkealassa oli tänään näyttely ja siellä tuli käytyä. Kasvattimme
Papinniemen Pilke menestyi
hienosti sarjallaan ERI/1, PN1, SERT ja VSP. Onnittelut Sarakedon
perheelle!
ROP-koira oli "Pipan" serkkupoika, Kuomionpään Hemmo (Erik -
Kuomionpään Tiltu).
Tuomarina Matti Hautala.
Lauantaina
28.2.2009:
Tänään olimme iskän, Antin ja Hilman kanssa Puumalan puolella metsällä
Litmasen Pertin vieraana.
Ensimmäinen reilun tunnin ajo suuntautui Suurlahden tien tuntumaan ja
otin Hilman kiinni ajosta paikan vaihtoa varten. Uudessa paikassa haku
kesti noin 10-15 min. Ajoa ehtinyt kestää kauankaan kun jänis pinkaisi
minun eteen. Pienen hetken mietin, että päästänkö ohi, mutta en sitten
malttanut. Ammuin hienoisen pummin, paikkasin ja toteisin valkoisen
jäniksen jääneen eräksi... kunnes se otti uudelleen jalat alleen ja
minulle tuli kiire lykätä uutta panosta piippuun. Ammuin kolmannen
kerran ja vihdoin se kaatui pitkin pituuttaan katajatupaksen taakse.
Ehdin ottaa muutaman askeleen ja koirakin ehti pelipaikoille kun se taas
otti ritolat. Neljäs kuti suoraan päähän ja peli oli vihdoinkin selvä.
Aikaa tuohon ei kovinkaan montaa sekuntia kulunut, mutta kyllä hävetti
kun piti noin paikkoa.
Laskimme koiran hakemaan vielä kolmatta jänistä, mutta sitä ei löytynyt,
vaikka menin itsekin avuksi.
Illalla ei paljon tuutulauluja tarvinnut, sillä viikon sisälle mahtui
kilometrikaupalla hankikävelyä, noin 1300 ajettua kilometriä ja liian
lyhyitä yöunia. Otin siis kaiken irti työnantajan tarjoamasta
pakkolomaviikosta ;)
Kausi oli kaikkiaan ihan kelvollinen. Sanniin en edelleenkään ole
tyytyväinen, mutta Hilmaan kylläkin. Pieleen mennyt koettelu toki
karvastelee edelleen, mutta muutamat todella hyvät reissut sen jälkeen
ovat kyllä parantaneet mielen haavaa. Ensi syksyyn lähdetään toiveikkain
odotuksin. Odotan innolla uuden pennun tuloa ja sen opettamista.
Hilmankaan kohdalla ei ole näkyvissä synkkiä pilviä, sillä se kesti
tämän kauden ilman terveydellisiä takapakkeja, miksi se se ei kestäisi
seuraavaakin.
Perjantaina
27.2.2009:
Tänään oli huilipäivä meidän koirille. Kävin Pieksämäellä metsällä Ansan
ja Eeron kanssa. Ajo saatiin, mutta ampumahollille se ei tullut. Keli
oli melkoisen karkea ja kyllä ne Ansan jalat vähän verta antoivat. Lunta
oli enemmän kun Ristiinassa ja karkea kerros paksumpi. Olen erittäin
tyytyväinen Ansan nykyiseen elämään Väätäisen perheessä. Nyt on vakka
kantensa löytänyt. Toivon kukkurakuormallisen onnistumisia tuleville
vuosille.
Tiistaina 24.2.2009:
Hilman ja iskän kanssa metsällä. Pitkä kolmen tunnin haku, ylösotto
reilun 800m päästä. Ajo alkoi vaatimattomasti, mutta 15 min jälkeen
koira sai jäniksen liipasimelle, piti sitä hurjassa juoksussa ja
seuraavat 188min oli parasta Hilmaa. Kolmannella näyttäytymiskerralla en
enää päästänyt suurikokoista jänistä ohi. Ajo kulki pituussuunnassa
1690m matkalla ja leveyssuunnassa 980m:n alalla. Tämä kaato oli kahteen
kauteen ensimmäinen valkoinen jänis minulle. Kuvassa iskä ja Hilma.
Sunnuntaina
22.2.2009:
Kävin Turun seudulla tapaamassa kahta Ansan poikaa, Kessua ja Eltonia.
Metsässäkin käytiin ja ääninäytteet saatiin. Olosuhteet
Varsinais-Suomessa ovat koiralle helpot, sillä lunta oli vähän. Sen
sijaan järkyttävän suuri peura ja kauriskanta on todella haasteellinen
asia ajureille. Kyllä pojatkin siihen lankaan menivät ja kolmen peuran
setti sai kylmää kyytiä.
Oli mukava tavata Elton omistajineen ja toivoakseni saamme heidät ensi
syksynä tänne meidän konnuille vieraaksemme. Myös Kessu ja Jari
lupasivat tulla katsomaan Etelä-Savon jäniksiä.
 |
Papinniemen Elton
|
 |
Papinniemen
Kersantti |
Torstaina 5.2.2009:
Kävin Arton ja Annamarin kanssa tapaamassa Ansaa Pieksämäellä. Se
oli varsin tyytyväisen oloinen uudessa kodissaan. Metsää koira on saanut
yltäkylläisesti, 11 päivää kuukauden aikana. Kotiin päin ajelin sitten
enää kahden koiran omistajana, sillä Ansa jäi nyt lopullisesti Väätäisen
perheen omistukseen. Koirasta tullaan vielä kuulemaan niin kokeissa kun
kehissäkin.
Tiistaina 3.2.2009:
Kevään tuloa odotellaan meillä innolla, sillä Pajupellon Kaiku on
vihdoinkin astutettu onnistuneesti ja uusi penikka on todennäköisesti
alullaan. Toivottavasti vanhat sanonnat "hiljaa hyvä tulee ja hyvää
kannattaa odottaa" ovat päteviä tämän hankinnan kohdalla, sillä odotus
on ollut melko pitkä, hyvän matkaa toista vuotta.
Olin erittäin ilahtunut Jyrkin urosvalinnasta. S KVA Tranlandets Herman
on samasta yhdistelmästä kun Juntin
Tranlandets Selma.
Tätä pentua olemme odottaneet sen verran kovasti, että olen jopa valmis
ottamaan uroksen, jos narttua ei sattuisi syntymään.
Ansa on saanut hyvän uuden kodin Väätäisen perheestä. Virallinen
"luovutus" on vielä tekemättä työ ja harrastuskiireiden vuoksi, mutta
olen kyllä 100%:n vakuuttunut, että paikka on juuri sellainen, jota
olemme etsineet. Koirakin on tämän kuukauden aikana ehtinyt näyttää
kolineensa niin siviilissä kun työmaallaankin. Eero ja Anja ovat olleet
koiraan erittäin tyytyväisiä ja Elsa mäyräkoirankin kanssakin elo on
sujunut mutkattomasti. Nyt ei jänispaistitarpeet lopu Teerenpolulta.
Hilma osallistui Sulkavan pitkään kokeeseen. Kahteen viikkoon sattui
vain yksi päivä, jolloin jousin sitä koettelemaan. Ei ollut vasta
satanut reilun 10cm uusi pakkaslumi koiralle mieluinen, sillä
ajettavaksi löytyi vain yksi jänis (70min). Maastona meillä oli
Honkataipaleen ratapohjan maat ja mukana opas, sillä en ollut käynyt ko.
paikassa kun kerran aikaisemmin. Pisteet jäivät vaatimattomasti 36,42,
joten en voi olla vähääkään tyytyväinen. Taidamme kokeilla kuun
puolivälissä uudestaan Pieksämäen kokeessa.
Torstaina 15.1.2009:
Ansa lähti 4.1.09 Pieksämäelle Väätäisen Eeron hoiviin. Jos koira
pärjää siellä hyvin ja Eero on tyytyväinen, tulee järjestelystä pysyvä.
Tähän asti saatu palaute on ollut erittäin positiivista.
Katsellaan tilannetta tarkemmin muutaman viikon sisällä.
Keli meni taas huonoksi muutaman päivän "kesäkelin" jälkeen. Ensi
lauantain Rämälän koekin on kuulemma peruttu karkeuden vuoksi.
Kessusta ja Iitasta on tullut mukavaa palautetta kuvien kera.
Hilma kävi metsässä su 11.1 ja ma 12.1. Jälkimmäinen päivä olikin
melkoista ajamisen juhlaa. Yksi koiran parhaista ajoista ikinä. Ajo
päättyi kaatoon.
Lauantaina
27.12.2008:
Liekö tänään vuoden viimeinen
ajattamispäivä? Eilen päivällä suojaksi kääntynyt, yöllä suorastaan
vetiseksi mennyt keli kiristyi pakkasen puolelle tänään puolen päivän
tietämissä. Ehti mennä aika karkeaksi ennen kuin saimme koirat kiinni.
Ajossa oli hyvän kokoinen metsäläinen, joka Jaakko poksautti
hengettömäksi kohtalaisen koppeliajon päätteeksi. Ei muuten kuulostanut
hullummalta kun molemmat tyttöset pistivät parastaan.
Ilves oli kovasti kierrellyt pitkin maita ja löysimme sen makuuksen
kallion kielekkeeltä hyvältä tähystelypaikalta. Kissoja tuntuisi
edelleen olevan joka maastossa. Jälkikasvuakin on tavattu ja
jälkihavainnoin bongattu pitkin pitäjää. Ei hyvältä näytä.
Perjantaina 26.12.2008:
Tapaninpäivänä kävimme
perinteiseen tapaan metsällä. Anssi oli maaston toisella laidalla Ansan
kanssa ja me muut Hilmalla toisella kantilla. Ansa oli toiminut ihan
asiallisesti ja Anssilla oli tuomisinaan otsalohkon menettänyt pieni
metsäjänis.
Loppupäivän Ansa sai roikkua Hilman beesissä ja sitä huvia riittikin
tunti kaupalla. Hilma oli tosi hyvässä vedossa ja ajo kulki kuin
oppikirjassa. Haukkua kellottelin muutamaan otteeseen, 90-115
haukkua/min .
Jänis oli tällä kertaa passittajia fiksumpi ja jäi metsään odottamaan
seuraavaa tapaamista.
Keli oli mitä mainioin
ja kauniissa auringon paisteessa maisemat olivat upeat.
Sunnuntaina
21.12.2008:
 |
Anssin ja
Kivi-ahon Anteron saalis tältä
päivältä. Meidän Antti oli "koirana".
Hilma oli tänään, kuten eilenkin, jäniksen
perässä, mutta sinne jäi joulujänis
juoksemaan pitkin Hartikkalan metsiä.
Ajot olivat molempina päivinä erittäin
asiallisia, mutta karkasivat luvattomille
maille ja jäivät sinne pyörimään.
Jos keli ei mene liian karkeaksi, niin käymme
vielä tiistaina ajattamassa ennen parin päivän
joulutaukoa.
Huomenna käydään Ansan kanssa katsomassa
ovatko supikoirat olleet liikkeellä. Tänään
tavoitimme yhdet jäljet, mutta ei enää
viitsinyt lähteä hakemaan Ansaa kotoa. |
Pienpetosaldo on
kasvanut tasaisesti koko syksyn ja alkutalven. Viimeisintä lukuun
ottamatta kaikki ovat olleet terveitä ja hyväkarvaisia. Tämänviikkoinen
loukusta saatu supi oli kapinen.
Anssin saalisluettelo on kaikkein komein, 29 pienpetoa (minkkiä + supia)
elokuun lopulta alkaen. Sillä ollaan täkäläisessä pienpetokilpailussa
korkealla.
 |
Nekkukin on
käynyt useamman kerran
jahdissa.
Koiran otteet ovat parantuneet paljon
aikaisemmasta, vaikkakin kylmähaussa
on edelleen paljon petraamista.
Pari kaatoa ja useita hyviä AT:ta
vääränlaisille elukoille näyttänee jäävän
Nekun lukemiksi tältä kaudelta.
|
Ihan jouten ei
Ansakaan ole ollut.
Kuvassa Jaakon 12.12.08 ampuma rusakko.
Joululoma on onneksi sen verran pitkä, että saattaisi
löytyä aikaa kunnon rusakkopassitukseenkin.
Ansa on aika sattuva koira hämmentämään
viljelyksien laitoja, eikä ota itseensä, vaikka tulisi
vähän täpärämpiäkin tilanteita.
Ilvesjahtikin näyttäisi alkavan loppiaisena. Toivottavasti kelit
sen sallivat. |
|
Keskiviikkona
29.10.2008:
Loukkupyynti on ollut todella antoisaa
tänä syksynä. Tarkkaa määrää en ole Anssilta viime päivinä kysynyt,
mutta joka tapauksessa yli kolmenkymmenen lukema on.
Hirvijahtikin pääsi käyntiin mallikkaasti. Kinnerpuuhun ripustettuna on
ollut 5 vasaa ja pari aikuista. Kuvassa Anssin 25.10 ampuma vasa, joka
on Nekun haukusta.
Ansa lähtee huomenna toistamiseen pariksi päiväksi kasvattajansa mukaan
jänisjahtiin Pielavedelle. Sitten sillekin alkaa parin viikon tauko
eilen alkaneen juoksun vuoksi. Hilma on ollut sivussa jo kaksi viikkoa
ja viikko pitäisi vielä odotella ennen kuin sen tohtii metsään viedä.
Sanni ei vielä tiputa, mutta olettaisin senkin liittyvän
"pakkolomalaisiin" muutaman päivän sisällä.
Sunnuntaina
19.10.2008:
Sää suosi sunnuntaista metsätapaamista.
3,5 asteen lämpötila ja sateeton yönseutu antoi hyvät lähtökohdat Ansan
tyttären Iitan (Vilma) työskentelyn seuraamiselle. Aluksi koira hieman
ihmetteli vierasta,
sillä se ei ollut tottunut ylimääräiseen väkeen. Hetken päästä se
kuitenkin pinkaisi hakuun, joka pian tuottikin tulosta. Pääsimme
näkemään osittain talvipukuun sonnustautuneen ajettavan heti alkuajosta
kun se sivuutti meidät alle 10 metrin päästä, koiran pinkoessa n.20
sekunnin päässä. Omat ajatukseni valtasi nartun upea haukku. Se oli
kuuluvaa, kertovaa, tiheää, intohimoista ja selvällä sukupuolileimalla.
Maalailin mielessäni sellaista hyvänsorttista kahdeksikkoa, jopa rimaa
hipovaa yhdeksikköä. Parhaasta päästä nartun haukkua kuitenkin mitä ole
kuullut.
Pienoista "lämpöä" oli havaittavissa hukkapaikalla heti häviön tultua,
mutta laantuen kuitenkin hukan pitkityttyä. Herkimmältä tuomarilta olisi
voinut miinuksen verran rapsahtaa.
Narttu haki hukkaa sitkeästi ja se
johtikin ajettavan uudelleen löytymiseen. Seuraava hukka tuli
metsäautotielle, mutta sekin selvisi ja ajo jatkui. Siirryimme n. 1,5 km
ajon perässä sen välillä karattua kuulumattomiin. Tutkahavainnot
kuitenkin ilmaisi ajon olleen tuolloinkin käynnissä. Lopulta omistaja
otti koiran kiinni paikallisen kylätien toiselta puolelta
mullikkahaasta.
Reilun viiden tunnin työskentelystä jäi hyvin positiivinen kuva. Koira
on selvästikin hyvin metsäverinen ja sen innossa ei näyttäisi olevan
pienintäkään huomauttamista. Vauhdiltaan hyvin nopea, hakeekin laukaten.
Tarvitsee vähän harjoittelua vieraasta porukasta jahdin mukana. Parasta
koirassa oli into ja haukku. Kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen
yllätys.
Ulkomuotokin oli aikaisemmasta
parantunut selvästi ja uskoisin tuolla habituksella selvään EH:n
tulokseen ensimmäisen näyttelykäynnin H:n sijaan.
Suunnittelimme jo seuraavia metsätreffejä ja taisinpa kylvää ajatuksen
siemenen koiran koettelemisestakin.
Kiitos Janne ja Iita mukavasta
päivästä!
Torstaina 16.10.1008:
Kävimme maanantaina
13.10 Hilman ja Ansan
kanssa Puumalan puolella Hurissalossa metsällä. Kuva onnistuneen
riistalaukauksen jälkeen: Pertti, Hilma ja jänis. Maastot olivat
kadehdittavan hyvän sorttisia, oikeita jänismaita.
Anssin 13.9 saama
ukkometso. Komea lintu. Loukut ovat edelleen pyytäneet todella hyvin ja
pienpetosaldo alkaakin olla alueellisesti varsin merkittävä.
Myös Ari pääsi metsopaistin tekoon reippaasti yli 4 kiloisella
yksilöllä. Lisään kuvan sen saatuani.
Metsäkanalinnut näyttäisi olevan kovasti lisääntymään päin. Ei reissua,
etteikö vähintään yksi metso tai teeri olisi tullut haulikkohollille.
Joskus näkyvillä on ollut useamman yksilön parvikin. Toistaiseksi olen
malttanut mieleni ja jättänyt ampumatta.
Lehtokurppia ja pyitä en muista nähneeni näin paljon koskaan
aikaisemmin.
Jäniskannan huonoutta
olen parjannut jo aikaisemminkin, mutta kauden vanhettua olen yhä
vakuuttuneempi siitä, että seudullamme on jopa täysin "tyhjiä" maita.
Yhdessäkin paikassa olen haetuttanut alkukauden mittaan liki 50 tuntia,
välillä kahdellakin koiralla, eikä inahdustakaan. Muuallakaan ei
jäniksen paljoutta pääse kehumaan, mutta on niitä kuitenkin ajettavaksi
jokunen löytynyt.
Lauantaina olen menossa Lievestuoreelle katsomaan Ansan tytär Iitan
(Vilma) touhuja. Omistaja Janne Lappi on kertonut läikkäpäisestä
nartustaan positiivisia asioita ja niitä lähden nyt omin silmin ja
korvin aistimaan.
Luvassa olisi myös päästä passittamaan Papinnimen Kersantin ajoa, sillä
Jarin on tulossa näyttämään Kessun
elkeitä Ristiinaan vielä syksyn aikana. Kessun touhuja on haitannut
sitkeä nenäpunkkitartunta ja jo toistamiseen ilmennyt vesihäntä.
Aikaisemmin en moista vaivaa ole ajurilla kuullut olleen, mutta kerta se
on ensimmäinenkin.
Ennen talven tuloa
olisi vielä ehdittävä kokoamaan yksi koiramökkikin. Sain tutulta
perhepäivähoitajalta lahjoituksena 40mm hirsipaneelista tehdyn pienen
leikkimökin, jonka purimme Anssin kanssa osiin. Alajuoksut ja
kattorakenteet meni poltettavaksi, mutta muu aihio on varsin passeli ja
hyväkuntoinen parin koiran kortteeriksi kunnolla eristettynä. Mökki
menee varmaan Nekulle, tai jos Anssi ei kelpuuta, niin sitten jätän
omalle katraalle kakkosasunnoksi.
Torstaina 11.9.2008:
Metsäjäniskanta näyttäisi olevan melko pohjalukemissa kasvaneen
ilveskannan myötä. Sellaiseen päätelmään olen tullut 9:n metsäpäivän
perusteella. Haut ovat olleet todella pitkiä ja lähimmillään ajo on
lähtenyt reilun 700m:n päästä. Ajettavaksi ei ole sattunut kuin kerran
vanha aikajänis, muuten edessä on vipeltänyt sekopäisen lailla
poukkoileva kahden nyrkin kokoinen rääpäle. Lohdullista sekin, että
poikasia yleensä ottaen on. Sen sijaan pellon laitamilla asustelevat
rusakot eivät ole ihan niin kortilla. Niiden sujuvaan kuljettamiseen
näillä tieverkostoilla ei yhdenkään meidän koiran taidot riitä. Metsässä
ne ristihuulet eivät käy kun kääntymässä.
Tyhjiä reissujakin on tullut kolme kahdeksasta, siis Hilmalle.
Tuloksekkaat haut ovat viruneet jopa yli 5 tunnin mittaisiksi.
Onko tuo entinen huippulöytäjä, vaikkakin hidas sellainen, huonontuneet
viime kaudesta noin älyttömän paljon?
Siihen en usko, kyllä syy täytyy löytyä ilveksien verottamasta
jäniskannasta. Koirakin kun on kaiken kaikkiaan aikaisempaa paremmassa
kunnossa.
Ansa on ollut paljon
lainassa. Kasvattajansa mukana Pielavedellä muutaman päivän ja Litmasen
Pertillä pariin otteeseen useamman päivän setit ja on siellä nytkin. On
tehnyt hyvää jälkeä supien parissa ja kuulemma vähän ajellut jänistäkin.
Parasta koko jutussa on se, että koira on saanut metsää todella paljon.
Vaikka jänikset ovat
olleet kortilla, ei ihan tyhjin käsin ole jahtireissuja tarvinnut tehdä.
Tähän mennessä saaliiksi on jäänyt 11 minkkiä, 6 supia ja 1 mäyrä.
Vesilintujakin pojat ovat pudotelleet joitakin kymmeniä. Tarkkaa lukua
en tiedä. Yksi suurikokoinen rottakin oli eksynyt loukkuun ja pääsi näin
päiviltään.
Sunnuntaina 31.8.2008:
Ansa käväisi Luumäen näyttelyssä. Tuomarina Matti Hautala. Tuloksena
EH/1.
"Rotutyyppi erittäin hyvä. Kaunis nartun pää ja rauhallinen beaglen
ilme. Eturaajojen kulmaukset saisi olla voimakkaammat, muuten loistava
etuosa.
Reisissä nähtävissä lihaksia. Liikkeessä häntä ääriasennossa.
Karvapeite ja väritys haluttu. Luonne 1."
Lauantaina 12.4.2008:
Sanni kävi tänään näyttelyssä Sysmässä. Menestys oli aikaisempaa
huomattavasti vaatimattomampaa, sillä tuloksena oli EH/1.
Tuomarina oli Tapio Eerola. Koira ei omasta mielestäni ole juurikaan
aikaisemmasta muuttunut, korkeintaan vähän aikuistunut. Punainen nauha
otettiin kuitenkin vastaan rypyttömällä otsalla.
Arvostelu on luettavissa Sannin omalta sivulta.
Saatan käyttää Sannia kevään korvilla vielä jossain muuallakin jos
viitseliäisyyttä riittää.
Turusta kantautui korviini huonoja uutisia, sillä Sankimäen Ronja
oli jäänyt tyhjäksi ja näin ollen Kessusta ei tullut vielä iskukkia.
Toivotamme Julinin perheelle parempaa tuuria seuraavaan yritykseen.
Soittelin viimeviikonloppuna kasvattajalle, jolta olemme varanneet uuden
pennun, suomenajokoiran. Narttu ei valitettavasti ole vieläkään tullut
juoksuun, joten pennunodotus jatkuu vielä pitkälle kesään. Suunnitelmaa
ei kuitenkaan lähdetä muuttamaan näin vähäisen takapakin takia. Tulkoon
vaikka jouluksi jos on tullakseen.
Odotan kuumeisesti kevään auringonpaisteita jotta pääsen maalaamaan ja
laittamaan koiramökin valmiiksi asti.
Suunnitelmissa on myös tarhan korjaaminen Sannin hampaiden jäljiltä ja
siilisuojien vaihtaminen, sekä mahdollisesti pienen laajennusosan
tekeminen.
Tämä kevät on osoittanut käyttämämme tarhan pohjaratkaisun todella
onnistuneeksi. Ympäröivää aluetta n. 20-25cm korkeammalla oleva
tarhanpohja on pysynyt todella kuivana ja siistinä kun muuten piha on
kuin suuri uima-allas. Kaivossakin on vettä lähes kukkupääkuorma, eli
pinta on tasoissa maanpinnan kanssa.
Vielä kun keksisi oikein hyvän (ja helpon) tavan vaihtaa tarhanpohjamaat
uusiin ilman nurmikoiden totaalista ryvettymistä. Otan vastaan hyviä
vinkkejä maapohjatarhan onnistuneista desinfiointitavoista. Jään
kuulolle.
Perjantaina
22.2.2008:
Tänään sammui suuri ja kirkas tähti. Petojen
kauhu ja suuri persoona Papinniemen Minja
muutti koirien taivaaseen.
Menetys on ehdottomasti suurin Kukkosen
perheelle, mutta Minjan lähtö saa kyyneleen silmäkulmaan myös minulle.
Elihän Minja elämänsä
ensimmäisen vuoden perheenjäsenenämme,
kunnes myytiin elinikäisellä palautusoikeudella
Esalle ja Kipalle. Takaisin se ei koskaan tullut.
Tuolloin, reilun vuoden ikäisenä, nartulla oli
jo kaksi sertifikaattia molemmista käymistään
näyttelystä, sekä hyvällä alulla oleva ajotaito,
sekä palava into pienpetojen pariin.
Minja oli kahdeksan vuoden ajan verraton jahtikaveri Esalle, siitäkin huolimatta, että se joutui
nuorena auton yliajamaksi. Sitä rytäkästä koira selvisi, mutta vain ison
leikkauksen ja huolellisen kuntoutuksen
ansiosta. Muistona siitä koira sai loppu elämänsä kantaa metallia
takajalassaan.
Minja olisi ensikuussa täyttänyt 9-vuotta. Tuskin kukaan
uskoi onnettomuuden jälkeen koiran pystyvän elämään ja toimimaan
täysipainoisena jahtikoirana näinkään vanhaksi. Tämänkin kauden
saalisluettelo oli vielä sen sorttinen,
ettei sen kanssa olisi nolostella tarvinnut nuoremmassakaan seurassa.
Lepää rauhassa kaunokainen.
Sunnuntaina 3.2.2008:
Vas: Kessu, Jari ja Sänkimäen Ronjan isäntä Rauli Julin
olivat jänisjahdissa. Tuloksena oli Kessun ensimmäinen
metsäjäniskaato Raulin ampumana.
Ristiinassa keli oli niin tuiskuinen, ettei metsään tehnyt mieli lähteä.
Ei siellä olisi mitään kuullut, eikä lumisateelta nähnytkään. Jatkamme
harjoituksia huomenna.
Torstaina 31.1.2008:
Papinniemen Kersantti
"Kessu" on loistanut viimepäivinä monella saralla. Kovimmat ponnistelut lienee vaati sulhasmiehen rooli. Toiminnan puutteeseen ei kevääksi suunnitellut pentuhaaveet kaadu, sillä Kessun ja Ronja lempi on leiskunut tulisesti. Jäämme jännityksellä odottamaan pariskunnalle jälkikasvua.
Metsässäkin Kessu on käynyt uutterasti. Jänispaistia Sjögrenin perhe on saanut maistella tiuhaan ja
tänään torstaina kaatui sitten ensimmäinen kettukin ajosta. Kettua koira on kyydittänyt aikaisemminkin, mutta aikaisemmin ne eivät ole haulikkohollille tulleet.
Oik: Jari ampui rusakon Kessulta 22.1.08.
Lauantaina 26.1.2008:
Tänään Hilma toimi taas normaaliin tapaansa, eli hyvin.
Mikä lie sen eilen sekoitti, mahanpurut vai hormoonimyrsky? Anssi ampui
suurikokoisen naarasjäniksen asiallisen ajon päätteeksi. Ansa laitettiin
mukaan kesken ajon, mutta eipä
sen Hilman kyydissä kestänyt, vaan tulla jupersi omia aikojaan perässä.
Huomisen Hilma saa huilata ja sitten maanantaina jatkamme harjoituksia.
"Kessu", eli Papinniemen Kersantti (1v 10kk) on alkanut kunnostautua
jahtikoirana. Omistaja kertoi kymmenestä kaadetusta jäniksestä, joista 7
tälle kaudelle.
Koirassa on vielä liiallista nuoruuden intoa, joka näkyy turhana
höntyilynä, mutta otteet ovat sen mukaiset, että tästä ukosta vielä
kuullaan. Ajaa myös kettua innokkaasti.
Eilen Kessu pääsi kokonaan uusille urille. Se sai tavata tulevaa
morsiantaan Sänkimäen Ronjaa. Jos tuurit ovat kohdallaan, niin kevään
korvilla Turkuun syntyy metsäverisiä beaglenpentuja.
Näitä voi tiedustella numerosta 040-8307286/ Rauli Julin.
Perjantaina
25.1.2008:
Tämänpäiväinen jahtireissu oli yhtä suurta farssia. Mikään ei
onnistunut ja koirakin oli ihan pihalla. Olin parin vuorokauden
valvomisen jälkeen todella väsynyt ja viluinen. Kenkävalintakin meni
pahemman kerran pieleen ja sekös sapetti. Hilma oli sekaisin
ja sen työskentely oli ala-arvoista. Lähdettiin reilun parin tunnin
yrittämisen jälkeen kotiin.
Maanantaina
21.1.2008:
Hilma ajoi tänään yhden elämänsä parhaista ajoista. Ajettavana iso
emäjänis, jota ei raaskittu ampua vaikka kävikin haulikkohollilla
kymmenkunta kertaa. Keli oli eilisestä täysin poikkeava, sillä yöllä
satoi kymmenkunta senttiä nuoskaista lunta.
Sunnuntaina
20.1.2008:
Eipä kuvista uskoisi, että elämme aikaa tammikuun puolenvälin paremmalla
puolella. Keli oli hyvin syksyinen, eikä talven tulosta ollut
merkkiäkään. Pitelin tuntikaupalla loimuavia kelotulia ja kuuntelin
raikuvaa koppeliajoa Hartikkalan maisemissa. Ajureina Hilma ja Sanni.
Sannin jo kertaalleen melko pahasti vaurioitunut etukäpälä aukesi
uudestaan. Nyt tarvitaan pieni ihme, saisimme
koiran kuntoon ennen kauden
loppua.
Tiistaina 1.1.2008:
Papinniemen väki toivottaa kaikille
koiraharrastajille oikein Hyvää Uutta Vuotta!
Kuvassa meidän porukan kaudenavaus
vuoden ensimmäiseltä päivältä.
Ajurina Hilma
ja ampujana Jaakko.
Toinenkin pitkäkorva oli ajossa,
mutta se
pelasti nahkansa livahtamalla naapuriseuran puolelle.
|
 |
Perjantaina 21.12.2007:
Perinteisten joulutervehdyksien sijaan muistimme tänä Jouluna
Lastenklinikan pieniä potilaita "korttibudjetin" kokoisella
lahjoituksella.
Kiitämme kaikkia ystäviä, tuttavia ja yhteistyötahoja saamistamme
tervehdyksistä.
Haluamme toivottaa kaikille Rauhallista Joulua ja Menestystä Vuodelle
2008!
t. Papinniemen kennelin väki
Torstaina 6.12.2007:
Papinniemen Kersantti Tampereella näyttelyssä. Tuomarina Kirsi Nieminen.
"Erittäin hyvän tyyppinen. Kookas hyvärakenteinen uros. Voimakas
kallo-osa. Otsapenger saisi olla selvempi. Hyvä kaula, syvä rintakehä,
vahva raajaluusto. Hyvät takakulmaukset. Oikea asentoinen häntä.
Tasapainoiset liikkeet. Esitetään hyvin." EH/2
|
 |
Tiistaina 27.11.2008:
Anssi ampui Hilmalle komean jäniksen.
Koira oli ensimmäistä kertaa mukana yhtiön mailla
ja varsin mukavat ajattamispaikat siellä näyttäisi olevankin.
Jäniksiäkin näyttäisi olevan ihan toisella tavalla kun
kotimaastoissa, joissa ilves on verottanut kantaa
roimasti.
|
Maanantaina 19.11.2007:
Hilmalle reilu viikko sitten määrätty kivunlievitys lonkkiin on selvästi
piristänyt koiraa ja sen ennestäänkin iloinen gasellimainen liike on
saanut uutta ilmavuutta. Työteho ja -taito on ollut näillä lääkityksen
aikaisilla parilla reissulla virheettömiä. Eeva Kurjen arvio koiran
vaisuuteen johtuvasta syystä näyttäisi osuneen nappiin. Koira ei
osoittanut lonkkavaivaansa liikerajoitteisuudella vaan ainoastaan
alakuloisuudella.
Pyrimme helpottamaan sen reissuja päivää lyhentämällä, metsäpäiviä
vähentämällä ja ennen kaikkea sillä, että huolehdimme entistä paremmin
koiran lämmittelystä ja palauttamisesta.
Jotta koiran koettelu ei olisi ihan poissuljettu asia, tulemme
kokeilemaan kivunlievitykseen doping-vapaata konstia, akupunktiota.
Siitä on hoitavan eläinlääkärin mukaan erittäin hyviä kokemuksia.
Uuden s.ajokoiran hankintaan on paneuduttava nyt tarmokkaasti, sillä
todennäköisyys siitä, että Hilma siirtyy sairaseläkkeelle viimeistään
ensi syksynä on hyvin todennäköinen.
Sunnuntaina 11.11.2007:
Kävimme Valkealan näyttelyssä Ansan kanssa. Tuloksena EH/1, johon olin
hyvin tyytyväinen. Mukana näyttelyssä olivat myös Ansan pojat Kessu EH/3
ja Velmu EH/2. Oli mukava tavata "poikia" ja niiden kotiväkeä.
Tuomarina ryhmä 6:n kehässä oli Pekka Teini.
Lähtiessämme näyttelypaikalta, huomasin juoksun alkaneen Ansalla. Eipä
varmasti mene montaakaan päivää kun koko lauma on kalsaripäivillä.
Ansan arvostelu oli seuraavanlainen:
"Erittäin hyvää tyyppiä edustava kaunispäinen narttu. Hyvä pää,
selkälinja voisi olla hieman tiiviimpi. Hyvä raajaluuston vahvuus.
Hieman niukka polvikulma. Oikea luonne. Erinomainen lihaskunto."
Perjantaina 9.11.2007:
Iskä ampui Hilmalle syksyn ensimmäisen jäniksen.
Tämä reissu oli toinen kerta kun ase oli ylipäätään mukana.
Koiran työskentely vajaan parin tunnin ajossa sinnikästä, mutta ei
erityisen hohdokasta.
Hyvin on jänikset tänä syksynä löytyneet, mutta ajoissa olisi ollut
useammankin kerran petraamista.
Iltapäivällä oli vuorossa lääkärikäynti E. Kurjen klinikalla, jossa
koira tutkittiin melko perusteellisesti. Vikaa löytyi ja pyrimme saamaan
koiran lääkityksellä pikimmiten kuntoon.
Torstaina 25.10.2007:
Pennuista on tullut hyvää palautetta alkukauden edesottamusten tähden.
Jänispaistia on päästy syömään monessa perheessä. Meillä paistit ovat
menneet Sannin suihin. Yhtään jänistä ei ole ammuttu, ei edes yritetty.
Kolme pitkäkorvaa on kuitenkin tullut tiensä päähän Sannin kiinni
ottamana. Nyt vauhtihirmu saa olla säpessä niin kauan kun seudulla
havaitaan keskenkasvuisia elukoita.
Hilman syksy on ollut totuttua vaisumpi. Ajoja on löytynyt lähes joka
reissu, mutta sujuvat pitkät ajot ovat olleet liian harvassa. Osasyy
lienee jäniksissäkin, jotka eivät tunnu pysyvän lainkaan metsän puolella
vaan säntäävät suorinta reittiä lähimmälle tielle, jota sitten lapattaa
helposti kilometrin jos toisenkin. Kunnon kenneljänis näyttää nyt
puuttuvan kokonaan.
Valkealan näyttelyyn olemme menossa Ansan kanssa. Sinne saapuu myös sen
poikia kaksin kappalein.
Vähän sirkushuvia pimeän syksyn ratoksi ;)
Lauantaina 8.9.2007:
Pitkän (3vk) ja hermoja raastavan nettikatkoksen jälkeen pääsin
päivittämään sivuja. Salama teki tuhojaan kotinurkillamme ja
nettiyhteytemme sai siitä osansa. Jos Soneralla olisi keskitytty
muuhunkin kuin asiakkaan laitteiden kunnon ruotimiseen, olisimme
saattaneet päästä parin päivän katkoksella. Juuri sen ajan korjaustyöt
veivät sen jälkeen kun olimme 100% varmuudella voineet osoittaa vian
koneidemme ja piuhojemme ulkopuolelle.
Onpahan nyt varalla uusi modeemi ja kaikki piuhat ;)
Kiitos kaikille kasvattien omistajille, jotka ovat koiristaan juttuja
lähettäneet. Jään odottamaan niitä kaikilta lopuiltakin ja lisäilen
sitten siihen tahtiin kun niitä saapuu. Kuvat digimuodossa ovat myös
hyvin tervetulleita.
Vieraskirja meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia. Kun en saanut vanhaa
toimimaan kunnolla, niin avasin kokonaan uuden. Vanhat viestit on
kuitenkin jok'ikinen tallennettuna. Toivottavasti olette jatkossakin
yhtä aktiivisia sinne viestejänne jättämään.
Ansa on edelleen muonavahvuudessamme. Hyviä koteja on ollut tarjolla
useitakin, mutta juuri sitä mitä toiveissani olen maalaillut, ei ole
löytynyt. Sopivan kodin etsintää jatketaan kuitenkin edelleen.
Poden jonkintasoista huonona omaatuntoa siitä, ettei minulla ole sille
riittänyt aikaa riittävästi. Syksyn supijahdit kuitenkin odottavat, ja
siinä jos missä Ansa on koira paikallaan.
Metsässä olemme päässeet käymään hyvin vähän normaalisyksyyn verrattuna.
Ajoja on tullut määrällisesti mukavasti, mutta kovin ovat lyhyiksi
jääneet kummallakin isolla koiralla. Yhtään jänistä emme ole vielä
ampuneet, johtunee lähinnä siitä, että haulikko on vielä kesäteloilla
eikä siten mukana kertaakaan.
Yksi "kolmevarttinen" kevätpoika jäi Sannin kiinni ajamaksi 4.9 vähän
aamukymmenen jälkeen. Näin parivaljakon
noin 10-15 sekuntia ennen kuolonrääkäisyä ja silloin välimatkaa
ajettavalla ja ajurilla oli noin kymmenen metriä.
Jänis tuli kiinniotetuksi puhtaasti juoksemalla. Otin muutaman gepsihavainnon
ajon aikana ja noina kertoina näytön kertoma osoitti 38km/h
liikenopeutta. Paljonkohan tuollaiseen kyytiin pitäisi varata ennakkoa
jotta osuisi kohteeseen keralla kuolettavasti? En viitsi edes kokeilla.
Sain kuin sainkin YT-opinnot kunnialla ohi. Kesäkuinen viikonloppu
Riihimäellä oli todella antoisa ja mielenkiintoinen. Terveiset kaikille
kokelaskolleegoilleni ympäri Suomen. Vielä on edessä
käytännönharjoitukset
kokeneiden ylituomareiden ohjauksessa. Päivämäärät on niistä selvillä.
Tässä pintaraapaisu kesän ja alkusyksyn kulusta. Jatkossa tulen
kirjoittelemaan päiväkirjaan aina silloin kun jotain sopivaa sattuu.
Ajopäiväkirjaa en sivulle varsinaisesti tuo, mutta jahtireissujen helmet
kirjaan taatusti.
Terveisin Anne
Lauantaina 11.8.2007:
Papinniemen Pilke Ikaalisen näyttelyssä EH/2.
Sunnuntaina 5.8.2007:
Papinniemen Kersantti Turun Elonäyttelyssä. Tuomarina Sakari Poti.
"Aivan
ylärajalla oleva. Mittasuhteet oikea.. Tiivis ja jäntevä uros. Pään
kuono-osa saisi olla voimakkaampi. Hyvä runko ja raajarakenne. Pysty
tanakka häntä. Erinomainen karva. Oikea väritys. Tyypikäs liike.
Miellyttävä luonne. Kokonaiskuva Erinomainen. Koko 41 cm"
NUO ERI/1, PU4, VaSERT
Lauantaina 7.7.2007:
Papinniemen Kersantti Kauhajoen näyttelyssä. Tuomarina Sakari Poti.
"Keskikokoinen oikeat mitta suhteet. Voimakaskalloinen pää. Kuono-osa
saisi olla voimakkaampi. Hyvät korvat. Tiivis runko, hyvät kulmaukset.
Vahva luusto, pysty tanakka häntä joka liikkeessä pyrkii eteenpäin. Hyvä
karva. Hyvä liike. Pirteä luonne.
EH/1
Keskiviikkona
6.6.2007:
Kävin tervehtimässä Papinniemen Minjaa Haukivuorella. Koira on edelleen
todella hienossa kunnossa.
Seuraksi se oli saanut kaksi todella vilhakkaa pentukoiraa, sekarotuisen
(Karjalan karhukoira + saksanseisoja) ja kettuterrierin. Kyllä oli
Kukkosen tantereella elämää.
Samalla reissulla tuli katsastettua Lotan pennut.
Lauantaina 2.6.2007:
Papinniemen Kersantti "Kessu" Mouhijärven näyttelyssä. Tuomarina Sakari Poti.
" Aivan ylärajalla oleva, voimakastyyppinen. Oikeat mittasuhteet.
Voimakastyyppinen pää. Tiivis runko.
Hyvät kulmaukset, hyvä väritys, erinomainen karvapeite. Liikkuessa
hieman etuasentoinen häntä. Pirteä luonne. Hyvä liike. 40cm."
ERI/2, PU2, VaSERT.
Lauantaina 5.5.2007:
Papinniemen Epeli kävi kylässä. Nartusta on kehittynyt todella kaunis ja
rodunomainen nuori koira. Ehdottomasti emäänsä laadukkaampi
ulkomuodoltaan.
Lauantaina 28.4.2007:
Ansa palasi reissultaan takaisin kotiin. Kävin samalla tervehtimässä Papinniemen
Kersanttia "Kessua".
Lauantaina 31.3.2007:
Papinniemen Velmu EH/1 tuomarina Paavo Mattila
Perjantaina 30.3.2007:
Uudet sivut on nyt saatu muutamaa tallennusvaiheessa hukkunutta
kuvaa lukuun ottamatta kuosiinsa.
Edessä saattaa olla vielä kuvatiedostojen pienentäminen, kunhan vaan
käyn ensin arvioimassa sivujen toimivuutta jollain hitaammalla
yhteydellä. Puuttuvat kuvat saavat odotella vielä pari päivää kiireisen
viikonlopun takia.
Huomenna olen vuorossa Savitaipaleen näyttelyyn, jonne menen
kannustamaan kasvattiamme VELMUa.
