PÄIVÄKIRJA

Lauantaina 27.12.2008:

Liekö tänään vuoden viimeinen ajattamispäivä? Eilen päivällä suojaksi kääntynyt, yöllä suorastaan vetiseksi mennyt keli kiristyi pakkasen puolelle tänään puolen päivän tietämissä. Ehti mennä aika karkeaksi ennen kuin saimme koirat kiinni. Ajossa oli hyvän kokoinen metsäläinen, joka Jaakko poksautti hengettömäksi kohtalaisen koppeliajon päätteeksi. Ei muuten kuulostanut hullummalta kun molemmat tyttöset pistivät parastaan.

Ilves oli kovasti kierrellyt pitkin maita ja löysimme sen makuuksen kallion kielekkeeltä hyvältä tähystelypaikalta. Kissoja tuntuisi edelleen olevan joka maastossa. Jälkikasvuakin on tavattu ja jälkihavainnoin bongattu pitkin pitäjää. Ei hyvältä näytä.


Perjantaina 26.12.2008:

Tapaninpäivänä kävimme perinteiseen tapaan metsällä. Anssi oli maaston toisella laidalla Ansan kanssa ja me muut Hilmalla toisella kantilla. Ansa oli toiminut ihan asiallisesti ja Anssilla oli tuomisinaan otsalohkon menettänyt pieni metsäjänis.
Loppupäivän Ansa sai roikkua Hilman beesissä ja sitä huvia riittikin tunti kaupalla. Hilma oli tosi hyvässä vedossa ja ajo kulki kuin oppikirjassa. Haukkua kellottelin muutamaan otteeseen, 90-115 haukkua/min .
Jänis oli tällä kertaa passittajia fiksumpi ja jäi metsään odottamaan seuraavaa tapaamista.

Keli oli mitä mainioin ja kauniissa auringon paisteessa maisemat olivat upeat.



Sunnuntaina 21.12.2008:

Anssin ja Kivi-ahon Anteron saalis tältä   päivältä. Meidän Antti oli "koirana".   Hilma oli tänään, kuten eilenkin, jäniksen   perässä, mutta sinne jäi joulujänis   juoksemaan pitkin Hartikkalan metsiä.   Ajot olivat molempina päivinä erittäin   asiallisia, mutta karkasivat luvattomille   maille ja jäivät sinne pyörimään.   Jos keli ei mene liian karkeaksi, niin käymme   vielä tiistaina ajattamassa ennen parin päivän   joulutaukoa.   Huomenna käydään Ansan kanssa katsomassa   ovatko supikoirat olleet liikkeellä. Tänään   tavoitimme yhdet jäljet, mutta ei enää   viitsinyt lähteä hakemaan Ansaa kotoa.

Pienpetosaldo on kasvanut tasaisesti koko syksyn ja alkutalven. Viimeisintä lukuun ottamatta kaikki ovat olleet terveitä ja hyväkarvaisia. Tämänviikkoinen loukusta saatu supi oli kapinen.
Anssin saalisluettelo on kaikkein komein, 29 pienpetoa (minkkiä + supia) elokuun lopulta alkaen. Sillä ollaan täkäläisessä pienpetokilpailussa korkealla.

Nekkukin on käynyt useamman kerran   jahdissa.   Koiran otteet ovat parantuneet paljon   aikaisemmasta, vaikkakin kylmähaussa   on edelleen paljon petraamista.   Pari kaatoa ja useita hyviä AT:ta   vääränlaisille elukoille näyttänee jäävän   Nekun lukemiksi tältä kaudelta.

Ihan jouten ei Ansakaan ole ollut. Kuvassa Jaakon 12.12.08 ampuma rusakko. Joululoma on onneksi sen verran pitkä, että saattaisi löytyä aikaa kunnon rusakkopassitukseenkin. Ansa on aika sattuva koira hämmentämään viljelyksien laitoja, eikä ota itseensä, vaikka tulisi vähän täpärämpiäkin tilanteita. Ilvesjahtikin näyttäisi alkavan loppiaisena. Toivottavasti kelit sen sallivat.

Keskiviikkona 29.10.2008:

Loukkupyynti on ollut todella antoisaa tänä syksynä. Tarkkaa määrää en ole Anssilta viime päivinä kysynyt, mutta joka tapauksessa yli kolmenkymmenen lukema on.
Hirvijahtikin pääsi käyntiin mallikkaasti. Kinnerpuuhun ripustettuna on ollut 5 vasaa ja pari aikuista. Kuvassa Anssin 25.10 ampuma vasa, joka on Nekun haukusta.
Ansa lähtee huomenna toistamiseen pariksi päiväksi kasvattajansa mukaan jänisjahtiin Pielavedelle. Sitten sillekin alkaa parin viikon tauko eilen alkaneen juoksun vuoksi. Hilma on ollut sivussa jo kaksi viikkoa ja viikko pitäisi vielä odotella ennen kuin sen tohtii metsään viedä. Sanni ei vielä tiputa, mutta olettaisin senkin liittyvän "pakkolomalaisiin" muutaman päivän sisällä.
 

Sunnuntaina 19.10.2008:

Sää suosi sunnuntaista metsätapaamista. 3,5 asteen lämpötila ja sateeton yönseutu antoi hyvät lähtökohdat Ansan tyttären Iitan (Vilma) työskentelyn seuraamiselle. Aluksi koira hieman ihmetteli vierasta,
sillä se ei ollut tottunut ylimääräiseen väkeen. Hetken päästä se kuitenkin pinkaisi hakuun, joka pian tuottikin tulosta. Pääsimme näkemään osittain talvipukuun sonnustautuneen ajettavan heti alkuajosta kun se sivuutti meidät alle 10 metrin päästä, koiran pinkoessa n.20 sekunnin päässä. Omat ajatukseni valtasi nartun upea haukku. Se oli kuuluvaa, kertovaa, tiheää, intohimoista ja selvällä sukupuolileimalla. Maalailin mielessäni sellaista hyvänsorttista kahdeksikkoa, jopa rimaa hipovaa yhdeksikköä. Parhaasta päästä nartun haukkua kuitenkin mitä ole kuullut.
Pienoista "lämpöä" oli havaittavissa hukkapaikalla heti häviön tultua, mutta laantuen kuitenkin hukan pitkityttyä. Herkimmältä tuomarilta olisi voinut miinuksen verran rapsahtaa.

Narttu haki hukkaa sitkeästi ja se johtikin ajettavan uudelleen löytymiseen. Seuraava hukka tuli metsäautotielle, mutta sekin selvisi ja ajo jatkui. Siirryimme n. 1,5 km ajon perässä sen välillä karattua kuulumattomiin. Tutkahavainnot kuitenkin ilmaisi ajon olleen tuolloinkin käynnissä. Lopulta omistaja otti koiran kiinni paikallisen kylätien toiselta puolelta mullikkahaasta.

Reilun viiden tunnin työskentelystä jäi hyvin positiivinen kuva. Koira on selvästikin hyvin metsäverinen ja sen innossa ei näyttäisi olevan pienintäkään huomauttamista. Vauhdiltaan hyvin nopea, hakeekin laukaten. Tarvitsee vähän harjoittelua vieraasta porukasta jahdin mukana. Parasta koirassa oli into ja haukku. Kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen yllätys.

Ulkomuotokin oli aikaisemmasta parantunut selvästi ja uskoisin tuolla habituksella selvään EH:n tulokseen ensimmäisen näyttelykäynnin H:n sijaan.        

Suunnittelimme jo seuraavia metsätreffejä ja taisinpa kylvää ajatuksen siemenen koiran koettelemisestakin.

Kiitos Janne ja Iita mukavasta päivästä!


Torstaina 16.10.1008:

Kävimme maanantaina 13.10 Hilman ja Ansan kanssa Puumalan puolella Hurissalossa metsällä. Kuva onnistuneen riistalaukauksen jälkeen: Pertti, Hilma ja jänis. Maastot olivat kadehdittavan hyvän sorttisia, oikeita jänismaita.

 

Anssin 13.9 saama ukkometso. Komea lintu. Loukut ovat edelleen pyytäneet todella hyvin ja pienpetosaldo alkaakin olla alueellisesti varsin merkittävä.
Myös Ari pääsi metsopaistin tekoon reippaasti yli 4 kiloisella yksilöllä. Lisään kuvan sen saatuani.
Metsäkanalinnut näyttäisi olevan kovasti lisääntymään päin. Ei reissua, etteikö vähintään yksi metso tai teeri olisi tullut haulikkohollille. Joskus näkyvillä on ollut useamman yksilön parvikin. Toistaiseksi olen malttanut mieleni ja jättänyt ampumatta.
Lehtokurppia ja pyitä en muista nähneeni näin paljon koskaan aikaisemmin.

Jäniskannan huonoutta olen parjannut jo aikaisemminkin, mutta kauden vanhettua olen yhä vakuuttuneempi siitä, että seudullamme on jopa täysin "tyhjiä" maita. Yhdessäkin paikassa olen haetuttanut alkukauden mittaan liki 50 tuntia, välillä kahdellakin koiralla, eikä inahdustakaan. Muuallakaan ei jäniksen paljoutta pääse kehumaan, mutta on niitä kuitenkin ajettavaksi jokunen löytynyt.

Lauantaina olen menossa Lievestuoreelle katsomaan Ansan tytär Iitan (Vilma) touhuja. Omistaja Janne Lappi on kertonut läikkäpäisestä nartustaan positiivisia asioita ja niitä lähden nyt omin silmin ja korvin aistimaan.
Luvassa olisi myös päästä passittamaan Papinnimen Kersantin ajoa, sillä Jarin on tulossa näyttämään Kessun
elkeitä Ristiinaan vielä syksyn aikana. Kessun touhuja on haitannut sitkeä nenäpunkkitartunta ja jo toistamiseen ilmennyt vesihäntä. Aikaisemmin en moista vaivaa ole ajurilla kuullut olleen, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Ennen talven tuloa olisi vielä ehdittävä kokoamaan yksi koiramökkikin. Sain tutulta perhepäivähoitajalta lahjoituksena 40mm hirsipaneelista tehdyn pienen leikkimökin, jonka purimme Anssin kanssa osiin. Alajuoksut ja kattorakenteet meni poltettavaksi, mutta muu aihio on varsin passeli ja hyväkuntoinen parin koiran kortteeriksi kunnolla eristettynä. Mökki menee varmaan Nekulle, tai jos Anssi ei kelpuuta, niin sitten jätän omalle katraalle kakkosasunnoksi.
 

Torstaina 11.9.2008:

Metsäjäniskanta näyttäisi olevan melko pohjalukemissa kasvaneen ilveskannan myötä. Sellaiseen päätelmään olen tullut 9:n metsäpäivän perusteella. Haut ovat olleet todella pitkiä ja lähimmillään ajo on lähtenyt reilun 700m:n päästä. Ajettavaksi ei ole sattunut kuin kerran vanha aikajänis, muuten edessä on vipeltänyt sekopäisen lailla poukkoileva kahden nyrkin kokoinen rääpäle. Lohdullista sekin, että poikasia yleensä ottaen on. Sen sijaan pellon laitamilla asustelevat rusakot eivät ole ihan niin kortilla. Niiden sujuvaan kuljettamiseen näillä tieverkostoilla ei yhdenkään meidän koiran taidot riitä. Metsässä ne ristihuulet eivät käy kun kääntymässä.
Tyhjiä reissujakin on tullut kolme kahdeksasta, siis Hilmalle. Tuloksekkaat haut ovat viruneet jopa yli 5 tunnin mittaisiksi.
Onko tuo entinen huippulöytäjä, vaikkakin hidas sellainen, huonontuneet viime kaudesta noin älyttömän paljon?
Siihen en usko, kyllä syy täytyy löytyä ilveksien verottamasta jäniskannasta. Koirakin kun on kaiken kaikkiaan aikaisempaa paremmassa kunnossa.

Ansa on ollut paljon lainassa. Kasvattajansa mukana Pielavedellä muutaman päivän ja Litmasen Pertillä pariin otteeseen useamman päivän setit ja on siellä nytkin. On tehnyt hyvää jälkeä supien parissa ja kuulemma vähän ajellut jänistäkin. Parasta koko jutussa on se, että koira on saanut metsää todella paljon.

Vaikka jänikset ovat olleet kortilla, ei ihan tyhjin käsin ole jahtireissuja tarvinnut tehdä. Tähän mennessä saaliiksi on jäänyt 11 minkkiä, 6 supia ja 1 mäyrä. Vesilintujakin pojat ovat pudotelleet joitakin kymmeniä. Tarkkaa lukua en tiedä. Yksi suurikokoinen rottakin oli eksynyt loukkuun ja pääsi näin päiviltään.
 

Sunnuntaina 31.8.2008:

Ansa käväisi Luumäen näyttelyssä. Tuomarina Matti Hautala. Tuloksena EH/1.
"Rotutyyppi erittäin hyvä. Kaunis nartun pää ja rauhallinen beaglen ilme. Eturaajojen kulmaukset saisi olla voimakkaammat, muuten loistava etuosa. Reisissä nähtävissä lihaksia. Liikkeessä häntä ääriasennossa. Karvapeite ja väritys haluttu. Luonne 1."

 

Lauantaina 12.4.2008:

Sanni kävi tänään näyttelyssä Sysmässä. Menestys oli aikaisempaa huomattavasti vaatimattomampaa, sillä tuloksena oli EH/1. Tuomarina oli Tapio Eerola. Koira ei omasta mielestäni ole juurikaan aikaisemmasta muuttunut, korkeintaan vähän aikuistunut. Punainen nauha otettiin kuitenkin vastaan rypyttömällä otsalla.
Arvostelu on luettavissa Sannin omalta sivulta.
Saatan käyttää Sannia kevään korvilla vielä jossain muuallakin jos viitseliäisyyttä riittää.
Turusta kantautui korviini huonoja uutisia, sillä Sankimäen Ronja oli jäänyt tyhjäksi ja näin ollen Kessusta ei tullut vielä iskukkia. Toivotamme Julinin perheelle parempaa tuuria seuraavaan yritykseen.

Soittelin viimeviikonloppuna kasvattajalle, jolta olemme varanneet uuden pennun, suomenajokoiran. Narttu ei valitettavasti ole vieläkään tullut juoksuun, joten pennunodotus jatkuu vielä pitkälle kesään. Suunnitelmaa ei kuitenkaan lähdetä muuttamaan näin vähäisen takapakin takia. Tulkoon vaikka jouluksi jos on tullakseen.

Odotan kuumeisesti kevään auringonpaisteita jotta pääsen maalaamaan ja laittamaan koiramökin valmiiksi asti.
Suunnitelmissa on myös tarhan korjaaminen Sannin hampaiden jäljiltä ja siilisuojien vaihtaminen, sekä mahdollisesti pienen laajennusosan tekeminen.
Tämä kevät on osoittanut käyttämämme tarhan pohjaratkaisun todella onnistuneeksi. Ympäröivää aluetta n. 20-25cm korkeammalla oleva tarhanpohja on pysynyt todella kuivana ja siistinä kun muuten piha on kuin suuri uima-allas. Kaivossakin on vettä lähes kukkupääkuorma, eli pinta on tasoissa maanpinnan kanssa.
Vielä kun keksisi oikein hyvän (ja helpon) tavan vaihtaa tarhanpohjamaat uusiin ilman nurmikoiden totaalista ryvettymistä. Otan vastaan hyviä vinkkejä maapohjatarhan onnistuneista desinfiointitavoista. Jään kuulolle.

 

 

 

 

 

 

 

 

Perjantaina 22.2.2008:

Tänään sammui suuri ja kirkas tähti. Petojen kauhu ja suuri persoona Papinniemen Minja muutti koirien taivaaseen.
Menetys on ehdottomasti suurin Kukkosen perheelle, mutta Minjan lähtö saa kyyneleen silmäkulmaan myös minulle. Elihän Minja elämänsä ensimmäisen vuoden perheenjäsenenämme, kunnes myytiin elinikäisellä palautusoikeudella Esalle ja Kipalle. Takaisin se ei koskaan tullut.
Tuolloin, reilun vuoden ikäisenä, nartulla oli jo kaksi sertifikaattia molemmista käymistään näyttelystä, sekä hyvällä alulla oleva ajotaito, sekä palava into pienpetojen pariin.
Minja oli kahdeksan vuoden ajan verraton jahtikaveri Esalle, siitäkin huolimatta, että se joutui nuorena auton yliajamaksi. Sitä rytäkästä koira selvisi, mutta vain ison leikkauksen ja huolellisen kuntoutuksen
ansiosta. Muistona siitä koira sai loppu elämänsä kantaa metallia takajalassaan.
Minja olisi ensikuussa täyttänyt 9-vuotta. Tuskin kukaan uskoi onnettomuuden jälkeen koiran pystyvän elämään ja toimimaan täysipainoisena jahtikoirana näinkään vanhaksi. Tämänkin kauden saalisluettelo oli vielä sen sorttinen, ettei sen kanssa olisi nolostella tarvinnut nuoremmassakaan seurassa. Lepää rauhassa kaunokainen.
 

Sunnuntaina 3.2.2008:
Vas: Kessu, Jari ja Sänkimäen Ronjan isäntä Rauli Julin olivat jänisjahdissa. Tuloksena oli Kessun ensimmäinen
metsäjäniskaato Raulin ampumana.
Ristiinassa keli oli niin tuiskuinen, ettei metsään tehnyt mieli lähteä. Ei siellä olisi mitään kuullut, eikä lumisateelta nähnytkään. Jatkamme harjoituksia huomenna.                       

 

Torstaina 31.1.2008:
Papinniemen Kersantti "Kessu" on loistanut viimepäivinä monella saralla. Kovimmat ponnistelut lienee vaati sulhasmiehen rooli. Toiminnan puutteeseen ei kevääksi suunnitellut pentuhaaveet kaadu, sillä Kessun ja Ronja lempi on leiskunut tulisesti. Jäämme jännityksellä odottamaan pariskunnalle jälkikasvua.

Metsässäkin Kessu on käynyt uutterasti. Jänispaistia Sjögrenin perhe on saanut maistella tiuhaan ja
tänään torstaina kaatui sitten ensimmäinen kettukin ajosta. Kettua koira on kyydittänyt aikaisemminkin, mutta aikaisemmin ne eivät ole haulikkohollille tulleet.

Oik: Jari ampui rusakon Kessulta 22.1.08.

 

Lauantaina 26.1.2008:
Tänään Hilma toimi taas normaaliin tapaansa, eli hyvin.
Mikä lie sen eilen sekoitti, mahanpurut vai hormoonimyrsky? Anssi ampui suurikokoisen naarasjäniksen asiallisen ajon päätteeksi. Ansa laitettiin mukaan kesken ajon, mutta eipä
sen Hilman kyydissä kestänyt, vaan tulla jupersi omia aikojaan perässä.
Huomisen Hilma saa huilata ja sitten maanantaina jatkamme harjoituksia.


"Kessu", eli Papinniemen Kersantti (1v 10kk) on alkanut kunnostautua jahtikoirana. Omistaja kertoi kymmenestä kaadetusta jäniksestä, joista 7 tälle kaudelle.
Koirassa on vielä liiallista nuoruuden intoa, joka näkyy turhana höntyilynä, mutta otteet ovat sen mukaiset, että tästä ukosta vielä kuullaan. Ajaa myös kettua innokkaasti.
Eilen Kessu pääsi kokonaan uusille urille. Se sai tavata tulevaa
morsiantaan Sänkimäen Ronjaa. Jos tuurit ovat kohdallaan, niin kevään korvilla Turkuun syntyy metsäverisiä beaglenpentuja.
Näitä voi tiedustella numerosta 040-8307286/ Rauli Julin.
 

Perjantaina 25.1.2008:
Tämänpäiväinen jahtireissu oli yhtä suurta farssia. Mikään ei onnistunut ja koirakin oli ihan pihalla. Olin parin vuorokauden valvomisen jälkeen todella väsynyt ja viluinen. Kenkävalintakin meni pahemman kerran pieleen ja sekös sapetti. Hilma oli sekaisin ja sen työskentely oli ala-arvoista. Lähdettiin reilun parin tunnin yrittämisen jälkeen kotiin.


Maanantaina 21.1.2008:
Hilma ajoi tänään yhden elämänsä parhaista ajoista. Ajettavana iso emäjänis, jota ei raaskittu ampua vaikka kävikin haulikkohollilla kymmenkunta kertaa. Keli oli eilisestä täysin poikkeava, sillä yöllä satoi kymmenkunta senttiä nuoskaista lunta.

 

Sunnuntaina 20.1.2008:
Eipä kuvista uskoisi, että elämme aikaa tammikuun puolenvälin paremmalla puolella. Keli oli hyvin syksyinen, eikä talven tulosta ollut merkkiäkään. Pitelin tuntikaupalla loimuavia kelotulia ja kuuntelin raikuvaa koppeliajoa Hartikkalan maisemissa. Ajureina Hilma ja Sanni. Sannin jo kertaalleen melko pahasti vaurioitunut etukäpälä aukesi uudestaan. Nyt tarvitaan pieni ihme, saisimme koiran kuntoon ennen kauden
loppua.

 

Tiistaina 1.1.2008: Papinniemen väki toivottaa kaikille koiraharrastajille oikein Hyvää Uutta Vuotta! Kuvassa meidän porukan kaudenavaus vuoden ensimmäiseltä päivältä. Ajurina Hilma ja ampujana Jaakko. Toinenkin pitkäkorva oli ajossa, mutta se pelasti nahkansa livahtamalla naapuriseuran puolelle.

Perjantaina 21.12.2007: 
Perinteisten joulutervehdyksien sijaan muistimme tänä Jouluna Lastenklinikan pieniä potilaita "korttibudjetin" kokoisella lahjoituksella.
Kiitämme kaikkia ystäviä, tuttavia ja yhteistyötahoja saamistamme tervehdyksistä.
Haluamme toivottaa kaikille Rauhallista Joulua ja Menestystä Vuodelle 2008!

t.  Papinniemen kennelin väki

 

Torstaina 6.12.2007:
Papinniemen Kersantti Tampereella näyttelyssä. Tuomarina Kirsi Nieminen.
"Erittäin hyvän tyyppinen. Kookas hyvärakenteinen uros. Voimakas kallo-osa. Otsapenger saisi olla selvempi. Hyvä kaula, syvä rintakehä, vahva raajaluusto. Hyvät takakulmaukset. Oikea asentoinen häntä. Tasapainoiset liikkeet. Esitetään hyvin."  EH/2


 

Tiistaina 27.11.2008: Anssi ampui Hilmalle komean jäniksen. Koira oli ensimmäistä kertaa mukana yhtiön mailla ja varsin mukavat ajattamispaikat siellä näyttäisi     olevankin. Jäniksiäkin näyttäisi olevan ihan toisella tavalla kun kotimaastoissa, joissa ilves on verottanut kantaa roimasti.

Maanantaina 19.11.2007:
Hilmalle reilu viikko sitten määrätty kivunlievitys lonkkiin on selvästi piristänyt koiraa ja sen ennestäänkin iloinen gasellimainen liike on saanut uutta ilmavuutta. Työteho ja -taito on ollut näillä lääkityksen aikaisilla parilla reissulla virheettömiä. Eeva Kurjen arvio koiran vaisuuteen johtuvasta syystä näyttäisi osuneen nappiin. Koira ei osoittanut lonkkavaivaansa liikerajoitteisuudella vaan ainoastaan alakuloisuudella.
Pyrimme helpottamaan sen reissuja päivää lyhentämällä, metsäpäiviä vähentämällä ja ennen kaikkea sillä, että huolehdimme entistä paremmin koiran lämmittelystä ja palauttamisesta.
Jotta koiran koettelu ei olisi ihan poissuljettu asia, tulemme kokeilemaan kivunlievitykseen doping-vapaata konstia, akupunktiota. Siitä on hoitavan eläinlääkärin mukaan erittäin hyviä kokemuksia.
Uuden s.ajokoiran hankintaan on paneuduttava nyt tarmokkaasti, sillä todennäköisyys siitä, että Hilma siirtyy sairaseläkkeelle viimeistään ensi syksynä on hyvin todennäköinen.
 

Sunnuntaina 11.11.2007:
Kävimme Valkealan näyttelyssä Ansan kanssa. Tuloksena EH/1, johon olin hyvin tyytyväinen. Mukana näyttelyssä olivat myös Ansan pojat Kessu EH/3 ja Velmu EH/2. Oli mukava tavata "poikia" ja niiden kotiväkeä.
Tuomarina ryhmä 6:n kehässä oli Pekka Teini.
Lähtiessämme näyttelypaikalta, huomasin juoksun alkaneen Ansalla. Eipä varmasti mene montaakaan päivää kun koko lauma on kalsaripäivillä.

Ansan arvostelu oli seuraavanlainen:
"Erittäin hyvää tyyppiä edustava kaunispäinen narttu. Hyvä pää, selkälinja voisi olla hieman tiiviimpi. Hyvä raajaluuston vahvuus. Hieman niukka polvikulma. Oikea luonne. Erinomainen lihaskunto."

 

Perjantaina 9.11.2007:
Iskä ampui Hilmalle syksyn ensimmäisen jäniksen.
Tämä reissu oli toinen kerta kun ase oli ylipäätään mukana.
Koiran työskentely vajaan parin tunnin ajossa sinnikästä, mutta ei erityisen hohdokasta.
Hyvin on jänikset tänä syksynä löytyneet, mutta ajoissa olisi ollut useammankin kerran petraamista.
Iltapäivällä oli vuorossa lääkärikäynti E. Kurjen klinikalla, jossa koira tutkittiin melko perusteellisesti. Vikaa löytyi ja pyrimme saamaan koiran lääkityksellä pikimmiten kuntoon.
 

Torstaina 25.10.2007:
Pennuista on tullut hyvää palautetta alkukauden edesottamusten tähden. Jänispaistia on päästy syömään monessa perheessä. Meillä paistit ovat menneet Sannin suihin. Yhtään jänistä ei ole ammuttu, ei edes yritetty.
Kolme pitkäkorvaa on kuitenkin tullut tiensä päähän Sannin kiinni ottamana. Nyt vauhtihirmu saa olla säpessä niin kauan kun seudulla havaitaan keskenkasvuisia elukoita.
Hilman syksy on ollut totuttua vaisumpi. Ajoja on löytynyt lähes joka reissu, mutta sujuvat pitkät ajot ovat olleet liian harvassa. Osasyy lienee jäniksissäkin, jotka eivät tunnu pysyvän lainkaan metsän puolella vaan säntäävät suorinta reittiä lähimmälle tielle, jota sitten lapattaa helposti kilometrin jos toisenkin. Kunnon kenneljänis näyttää nyt puuttuvan kokonaan.

Valkealan näyttelyyn olemme menossa Ansan kanssa. Sinne saapuu myös sen poikia kaksin kappalein.
Vähän sirkushuvia pimeän syksyn ratoksi ;)
 

Lauantaina 8.9.2007:
Pitkän (3vk) ja hermoja raastavan nettikatkoksen jälkeen pääsin päivittämään sivuja. Salama teki tuhojaan kotinurkillamme ja nettiyhteytemme sai siitä osansa. Jos Soneralla olisi keskitytty muuhunkin kuin asiakkaan laitteiden kunnon ruotimiseen, olisimme saattaneet päästä parin päivän katkoksella. Juuri sen ajan korjaustyöt veivät sen jälkeen kun olimme 100% varmuudella voineet osoittaa vian koneidemme ja piuhojemme ulkopuolelle.
Onpahan nyt varalla uusi modeemi ja kaikki piuhat ;)

Kiitos kaikille kasvattien omistajille, jotka ovat koiristaan juttuja lähettäneet. Jään odottamaan niitä kaikilta lopuiltakin ja lisäilen sitten siihen tahtiin kun niitä saapuu. Kuvat digimuodossa ovat myös hyvin tervetulleita.
Vieraskirja meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia. Kun en saanut vanhaa toimimaan kunnolla, niin avasin kokonaan uuden. Vanhat viestit on kuitenkin jok'ikinen tallennettuna. Toivottavasti olette jatkossakin yhtä aktiivisia sinne viestejänne jättämään.

Ansa on edelleen muonavahvuudessamme. Hyviä koteja on ollut tarjolla useitakin, mutta juuri sitä mitä toiveissani olen maalaillut, ei ole löytynyt. Sopivan kodin etsintää jatketaan kuitenkin edelleen.
Poden jonkintasoista huonona omaatuntoa siitä, ettei minulla ole sille riittänyt aikaa riittävästi. Syksyn supijahdit kuitenkin odottavat, ja siinä jos missä Ansa on koira paikallaan.

Metsässä olemme päässeet käymään hyvin vähän normaalisyksyyn verrattuna. Ajoja on tullut määrällisesti mukavasti, mutta kovin ovat lyhyiksi jääneet kummallakin isolla koiralla. Yhtään jänistä emme ole vielä ampuneet, johtunee lähinnä siitä, että haulikko on vielä kesäteloilla eikä siten mukana kertaakaan.
Yksi "kolmevarttinen" kevätpoika jäi Sannin kiinni ajamaksi 4.9 vähän aamukymmenen jälkeen. Näin parivaljakon
noin 10-15 sekuntia ennen kuolonrääkäisyä ja silloin välimatkaa ajettavalla ja ajurilla oli noin kymmenen metriä.
Jänis tuli kiinniotetuksi puhtaasti juoksemalla. Otin muutaman gepsihavainnon ajon aikana ja noina kertoina näytön kertoma osoitti 38km/h liikenopeutta. Paljonkohan tuollaiseen kyytiin pitäisi varata ennakkoa jotta osuisi kohteeseen keralla kuolettavasti? En viitsi edes kokeilla.

Sain kuin sainkin YT-opinnot kunnialla ohi. Kesäkuinen viikonloppu Riihimäellä oli todella antoisa ja mielenkiintoinen. Terveiset kaikille kokelaskolleegoilleni ympäri Suomen. Vielä on edessä käytännönharjoitukset
kokeneiden ylituomareiden ohjauksessa. Päivämäärät on niistä selvillä.

Tässä pintaraapaisu kesän ja alkusyksyn kulusta. Jatkossa tulen kirjoittelemaan päiväkirjaan aina silloin kun jotain sopivaa sattuu. Ajopäiväkirjaa en sivulle varsinaisesti tuo, mutta jahtireissujen helmet kirjaan taatusti.

Terveisin Anne
 

Lauantaina 11.8.2007:
Papinniemen Pilke Ikaalisen näyttelyssä EH/2.


Sunnuntaina 5.8.2007:
Papinniemen Kersantti Turun Elonäyttelyssä. Tuomarina Sakari Poti.
"Aivan ylärajalla oleva. Mittasuhteet oikea.. Tiivis ja jäntevä uros. Pään kuono-osa saisi olla voimakkaampi. Hyvä runko ja raajarakenne. Pysty tanakka häntä. Erinomainen karva. Oikea väritys. Tyypikäs liike.
Miellyttävä luonne. Kokonaiskuva Erinomainen. Koko 41 cm"
NUO ERI/1, PU4, VaSERT
 

Lauantaina 7.7.2007:
Papinniemen Kersantti Kauhajoen näyttelyssä. Tuomarina Sakari Poti.
"Keskikokoinen oikeat mitta suhteet. Voimakaskalloinen pää. Kuono-osa saisi olla voimakkaampi. Hyvät korvat. Tiivis runko, hyvät kulmaukset. Vahva luusto, pysty tanakka häntä joka liikkeessä pyrkii eteenpäin. Hyvä
karva. Hyvä liike. Pirteä luonne.
EH/1
 

Keskiviikkona 6.6.2007:
Kävin tervehtimässä Papinniemen Minjaa Haukivuorella. Koira on edelleen todella hienossa kunnossa.
Seuraksi se oli saanut kaksi todella vilhakkaa pentukoiraa, sekarotuisen (Karjalan karhukoira + saksanseisoja) ja kettuterrierin. Kyllä oli Kukkosen tantereella elämää.
Samalla reissulla tuli katsastettua Lotan pennut.
 

Lauantaina 2.6.2007:
Papinniemen Kersantti "Kessu" Mouhijärven näyttelyssä. Tuomarina Sakari Poti.
" Aivan ylärajalla oleva, voimakastyyppinen. Oikeat mittasuhteet. Voimakastyyppinen pää. Tiivis runko.
Hyvät kulmaukset, hyvä väritys, erinomainen karvapeite. Liikkuessa hieman etuasentoinen häntä. Pirteä luonne. Hyvä liike. 40cm."
ERI/2, PU2, VaSERT.
 

Lauantaina 5.5.2007:
Papinniemen Epeli kävi kylässä. Nartusta on kehittynyt todella kaunis ja rodunomainen nuori koira. Ehdottomasti emäänsä laadukkaampi ulkomuodoltaan.
 

Lauantaina 28.4.2007:
Ansa palasi reissultaan takaisin kotiin. Kävin samalla tervehtimässä Papinniemen Kersanttia "Kessua".
 

Lauantaina 31.3.2007:
Papinniemen Velmu EH/1    tuomarina Paavo Mattila
 

Perjantaina 30.3.2007:
Uudet sivut on nyt saatu muutamaa tallennusvaiheessa hukkunutta kuvaa lukuun ottamatta kuosiinsa.
Edessä saattaa olla vielä kuvatiedostojen pienentäminen, kunhan vaan käyn ensin arvioimassa sivujen toimivuutta jollain hitaammalla yhteydellä. Puuttuvat kuvat saavat odotella vielä pari päivää kiireisen viikonlopun takia.
Huomenna olen vuorossa Savitaipaleen näyttelyyn, jonne menen kannustamaan kasvattiamme VELMUa.