sekarotuinen (karhukoira + Norjan harmaa)       MINNI 1998  -  6.3.2007 om. Antti Vornanen, Ristiina       Vähän liian vahvoilla ajatuksilla varustettu musta pystykorvainen, joka luonteensa vuoksi joutui tuon tuostakin konfliktin osapuoleksi. Olisi ollut kohtalaisen taipuvainen hirvenhaukkujaksi, mutta vähän käytön ja sekarotuisuutensa vuoksi siirrettiin kodinturvajoukkoihin. Nukkui pois kotonaan syövän uuvuttamana.

venäjänajokoiranarttu

MÄNTYRANNAN NATALIA  SF15954/92

26.02.1992  -  01.03.2005

kasvattaja:    Urpo Laakkonen, Kortejoki
omistaja:    Anne ja Antti Vornanen, Ristiina


AVO3L  53,21p  4/7
(3 st, josta 1 luopuminen sairastumisen vuoksi)

19 x SA (sis. 3 x SERT), 4 x ERI, useita ROP, VSP, RYP ja BIS sij.


Natalia "Natsa" oli koira isolla K:lla. Suurenmoinen luonne yhdistettynä vahvaan metsästysintoon ja rotumääritelmän mukaiseen ulkomuotoon. Tässä koirassa olisi ollut ainesta vaikka kaksoisvalioksi jos vaan omistaja olisi oivaltanut sitä käyttää viivalla parhaaseen käyttöikään.
Valtavasti metsäpäiviä saanut koira oli aina valmis uuteen reissuun. Ilmasta hakeva ja laajalti työstävä koira oli tulinen myös ajotyöskentelyn aikana.
Olisi ollut hyvin taipuvainen ketun perään, mutta se pyrittiin karsimaan pois, ja onnituttiinkin melko hyvin.
Teetettiin vain yksi pentue koiran ollessa jo 7-vuotias. Jälkeläiset ovat/olivat kelpo metsästyskoiria ja hyvin rakentuneita. Kolmetoista täyttä jahtikautta ja BIS2-sijoitus 11,5-vuotiaana kertonee koiran hyvästä fysiikasta ja terveestä halutunlaisesta rakenteesta. Kuvassa koira on 9,5-vuotias.
Jos vielä joskus saisi tällaisen koiran...

 

JÄLKELÄISET: isä: Eero SF22560/92 u. PMV-01 Papinniemen Boris ER20213/99  u. Papinniemen Niklas ER20214/99 n. Papinniemen Taika ER20215/99 n. Papinniemen Minja ER20216/99 n. Papinniemen Pinja ER20212/99 n. Papinniemen Ranja ER20217/99

venäjänajokoiranarttu MÄNTYRANNAN IDA  SF15952/92                                  26.02.1992  -  28.10.1992 (Itärajan Temu  -  Mäntyrannan Nadja) kasvattaja:    Urpo Laakkonen, Kortejoki omistaja:     Anne Vornanen, Ristiina Ensimmäinen venakkomme, jonka kohtaloksi koitui jääminen auton yliajamaksi. Vammat olivat niin vaikeat ettei toipumisen mahdollisuutta ollut. Varhaiskypsä ja kaikin puolin järkevä otus. Sisaruksia Mäntyrannan Natalia, Mäntyrannan Anastasia, Mäntyrannan Karu... Näyttelystä PEN1, PEK1, KP, BIS PENTU 1

kääpiövillakoiranarttu                                              GINATTZ´S  JEWEL of the NILE 05.04.1992  -  2001 (Andria  -  Ginattz`s White Susan) kasvattaja: U.G Vaige, Venäjä omistaja:    Anne Vornanen, Ristiina Tilapäiseen sijoitukseen tullut huostaan otettu raasu, joka sitten jäikin meille elämänsä loppuun saakka. Mukava hutale, jonka kanssa ei aika tullut pitkäksi. Hopeanharmaa 3 kiloinen veitikka. Tämä koira opetti paljon ihmisen raadollisuudesta, ja siitä, ettei kaikilla koirilla ole onnea saada hyvää kotia ensi yrittämällä. Meille tullessaan koira oli niin sairas, ettei eläinlääkäri enää antanut isoja toiveita toipumisesta. Toipui kuitenkin, ja sai viettää loppuelämänsä prinsessana ensin Annen luona, ja lopuksi eläkepäivät Ellun ja Jaakon hoivissa sitten kun ei enää jaksanut isojen koirien seuraa.

suomenpystykorvanarttu PIKU s. 1991 - 1999 om. Ari Vornanen ja Marika Kivi-aho, Ristiina

"pystykorvanarttu"            NIKOLIINA s.1989 - 1998 om. Anne Vornanen, Ristiina Tyypillinen pystykorvainen kaiken riistan koira. Ajoi vähän jänistä, haukkui hirvet ja linnut. Mitään ei hyvin, mutta kaikkea kohtalaisesti. Lempeä kotikoira ja herkeämätön vahti. Kirjaton sekarotuisuutensa vuoksi. Sen emänisä oli puoliksi norjan harmaa. Isä puhdas suomenpystykorva.

suomenajokoiranarttu                TUPU 1972  - 1980 kasvattaja:    Unto Leskinen, Ristiina om:    Jaakko Vornanen, Ristiina Perinteinen reppumiehen koira. Paljon salista, parhaimmillaan puolenkymmenen jäniksen päivätahdilla. Värivikaisuuden (mantteelirikko) vuoksi raakkipentu, jonka Jaakko osti varsin edullisesti. Koiraa värivika ei vaivannut ja siitä kehittyi varsinainen jänesluuta, jota monet metsämiehet vielä kaiholla muistelee. Mikään huippukoira se ei ollut, mutta kaikkien ominaisuuksien tasaisuudella todella varmatoiminen ja vakaa käyttökoira. Hieman riha kotioloissa. Puri kaikki lasten lelut rikki alta aikayksikön ja veti hihnassa kuin Halla-hinaaja. Vihasi humalaisia ja kovaäänisiä ihmisiä, mutta muille oli lauhkea kuin lammas.