|
BEAGLEPENTUE 2:
s. 11.3.2006
4 urosta / 3 narttua
i.
xxx ASTALAN ARSI EK 1487 FIN36546/98
e. KUOMIONPÄÄN
AIDA FIN30779/02
Pentue syntyi nopeasti ja vaivattomasti. Hyvin
elinvoimainen joukko, jotka olivat toistensa kopioita.
Väritykseltään hyvin tummia, miltei ajokoiramaisia.
Omistajilta saatu palaute on ollut pääsääntöisesti
hyvin positiivista niin kasvun, luonteen kuin
ensimmäisen kauden edesottamuksien osalta.
|
|
u.
PAPINNIEMEN VEIJARI FIN19951/06
om. Jani Hellgren, Jämsä
u. PAPINNIEMEN VELHO "Kaapo" FIN19952/06
om. Mika Pitkänen, Espoo
u. PAPINNIEMEN KERSANTTI "Kessu" FIN19953/06
om. Jari Sjögren, Turku
Omistaja kertoo koirastaan:
"Kessu on hyvin
persoonallinen koira, jolla on valikoiva kuulo, äärettömän tarkka
huomiokyky, ylitsevuotava rakkaus ihmisiin ja koiriin, suunnaton
riistavietti.
Kyky löytää ja tuhota isännän kengät, kiinteistövälittäjän kengät,
kylässä olevien vieraiden kengät, on vertaansa vailla oleva taito
Kessulla. Yleensä ottaen kengät kuin kengät kelpaavat kunhan niissä on
riittävä ”aromi” herkkuhetkeä varten.
Kirjojen selkämyksiäkin on Kessu ”kokeillut”, mutta ne
ovat olleet
ilmeisesti liian kuivia ja mauttomia. Satunnaisesti ikävän yllättäessä ja maukkaiden kenkien puuttuessa kelpaa myös kirjan selkämys tai kansi.
Vaateiden kuljettelu paikasta toiseen makuupaikan pehmikkeeksi on
normaalia päivän puuhastelua.
Alushousujen kaivaminen pyykkikorista ja niiden ”maukkaiden ja
aromirikkaiden” mutustelu on ”SUURTA” herkkua kessulle. Valitettavasti
alushousut ovat Kessun käsittelynjälkeen entiset alushousut.
Alushousujen kulutus on lisääntynyt kessun tultua taloon ainakin 500 %.
Eli voisi sanoa, että kuljemme hyvinkin uusissa kalsareissa koko perhe.
Puhumattakaan uusista ostetuista jalkineista, pohjallisista, vöistä,
sukista jne….;)
Ruuasta Kessu ei ole
nirso, mutta hänelle kyllä mieluummin kelpaa isännän kädessä oleva
makkaralenkinpala sinapin kera, kuin kotona valmistettu naudan ja possun
fileestä riisipohjainen puuro… niin ja tietysti Kissojen ruuat.
Yhteenvetona voin sanoa Kessulla olevan uskomattoman kyvykäs, luontainen
taito kodin sisustukseen ja vaateiden huoltamiseen, sekä vuodevaatteiden
uudelleen petaukseen, oman makunsa mukaan. Joskin, tästä taidosta on
syntynyt ristiriitaa perheen kesken, mutta makuasioistahan on mahdotonta
päästä yhteisymmärrykseen ja turha riidellä. Esimerkkinä tästä on
puisten säleverhojen uusiminen, jo päivän päästä asennuksesta. Hankimme
kuitenkin samanväriset Kessun protestista huolimatta. Eli meillä on
laumanjohtaja selvillä..:)
Metsäkoirana Kessu on
mainio menijä. Vaihtelevalla innolla haki Kessu saalista ensimmäisellä
kaudella. Välillä oltiin yhdessä passaamassa odottaen, josko pupu ihan
itse tulisi meidän luoksemme. Suunnittelin jo haulikon hommaamista
Kessulle, kun oli niin tomera ja hiljainen passimies. Ei juuri muuta
tehnyt kuin tuijotti minua ja ihmetteli luonnon ääniä. Tulillekin Kessu
löysi erehtymättä. Varsinkin, jos oli makkara paistumassa tikunnokassa.
Viime kausi oli täällä Turun seudulla Tammikuuhun asti märkää, kylmää ja
vihreää. Välillä tuuli kovaa ja vettä tuli vielä enemmän. Silloin
Kessulla mielestäni on käynyt mielessä,” olisi ollut varmaan mukavampaa
syntyä puudeliksi”. ” Ei tarvitsisi metsässä palella ja olla
kylmissään”.
Kyllä minua säälitti koiran puolesta.;) Olin ihan yhtä märkä ja
kylmissäni, kuin koirakin.
Kauden päättyessä
Kessulta oli kuitenkin saatu 3 rusakkoa nurin ja 1 ohi ammuttu. Kessulla
oli useita ajoja kettujen perässä. Kauristakin Kessu on ajanut, mutta
näköetäisyydeltä. Hirviäkin on kokeiltu haukkua.
Viimeisenä metsästyspäivänä Kessu näytti millaisen metsäkoiran olen
saanut. Haku kesti 15 minuuttia. Lähdöstä rusakko ampaisi kaverini
eteen, joka ampui kaksi kertaa ohi. Ajo kesti lähes neljä tuntia
hukkineen, mutta Kessu vaan painoi perässä ja kaivoi hukat ja tienpätkät
ja ajo jatkui kiivaana. Kyllä oli isäntä kerrassaan tyytyväinen
koiraansa, metsäkaveriinsa Kessuun. Oli oikeat Kersantin elkeet jo
pennusta asti ja näyttää vaan paranevan vanhetessaan.
Tämän reissun jälkeen ei
ollut minulla mitään epäilyjä koiran metsäverisyydestä, jos niitä joskus
herkkinä hetkinä oli mielessä käynytkin. Papinniemen kennel on
kasvattanut meille täysiverisen metsästäjän ja suunnattoman
rakastettavan kotikoiran, joka on aina valmis metsälle jahtiin. Kessu on
uskollinen ja valpas, kiltti, hellä, sekä mukavuudenhaluinen unikeko (Kessu
kuorsaa kovaa ), joka jakaa sänkymme ja sen myös
mieluisekseen petaa joka päivä ennen nukkumaanmenoamme."
Terveisin Jari
Sjögren ja perhe. (8.8.2007)
Ja sitten jatkoa päiväyksellä 29.6.2008.
Meidän perheen
koiran, Kessun toinen metsästyskausi. 1.9.2007 – 28.2.2008:
Eli 1.9.2007 alkoi
Kessun uurastus metsästyskoirana Paraisilla, Turun Saaristossa. Päästiin
metsälle vasta iltapäivänä. Ajon Kessu sai aikaiseksi, mutta tietoa mitä
ajoi, ei meille selvinnyt koskaan. Ajon kulku oli rusakkomaista”
hukittellua”.
Puolenkuuta meni
pätkäajoja kuunnellessa tai muuten vaan metsässä käyskennellessä ja
sieniä kerätessä.
22.9.2007:
Kessu sai rusakkoajon. Sain ammuttua pupun puolentunnin päästä lähdöstä.
29.9.2007: Kessu ajoi saaressa 2 tuntia rusakkoa. Hukkaista ajo
oli, mutta sain kuin sainkin kaadettua Kessulle loikkarin. Koira oli
poikki muutaman päivän ajostaan.
14.10.2007:
Ensimmäinen ottelu supikoiran kanssa. Kessu alkoi haukkua tosi
raivokkaasti ja haukku pysyi paikalla. Välillä haukku eteni johonkin
suuntaan ja taas takaisin lähtöpaikkaan. Kaveri meni tiedustelemaan
tilannetta. Minä kuuntelin GPS pannan kautta outoja ääniä ja ihmetteli
mitä siellä puuhataan. Asia varmistui Kessun ja supikoiran kinasteluksi
puolin ja toisin turvat vastakkain. Supikoira kuitenkin pakeni Kessua
kaislikkoon ja veteen. Ottelu oli kuitenkin kutkuttavaa kuunneltavaa ja
katseltavaa.
- Sieni kausi oli
tosi pitkä. Tuli kerättyä aika läjä suppilovahveroita ajankuluksi.
Olivat kyllä mainio lisuke jänöpaistiin…
20.10.2007:
Kessulla oli kaksi ajoa ja hukat päälle. Koira oli kuitenkin niin
sinnikäs että ei meinannut saada pois ollenkaan metsästä. Tosi
itsepäinen koira, kun on sillä päällä.
21.10.2007: 1,5
tuntia hakua ja ajoa 2,5 tuntia. Rusakkoa tietenkin lykki menemään…ei
vain tullut pupu ampumahollille.
26.10.2007:
Kessulta taas rusakko nurin.
4.11.2007: Tämä
oli minusta Kessun ajotaidon huippunäyttö. Kessun edestä lähti metsän
reunasta rusakko, jonka näin. Ajo kierteli hiekkateitä pitkin 1,5
tuntia. Keli oli kuiva pakkaskeli ilman lunta. Metsä oli peitteinen
jäätyneistä lehdistä. Näin n: 100m päästä kun rusakko tuli tietä pitkin
takaisin lähtöseutua kohti. Pupu loikki tienpätkää n.100n ja tuli
takaisin ”perät” tehneenä ja kuunteli koiran haukkua tiellä istuskellen.
Pupu loikkasi metsään ja Kessu tuli n. 5min päästä tielle ja painoi
suoraan loikan kohdalta metsään pupun perään. Ei mennyt Kessu lankaan
pupun ”jussitukseen”.
Siirryin passiin
samalle paikalle mistä pupu oli tullut. No GPS alkoi kenkkuilla ja
haulikko kainalossa räpelsin puhelimen kanssa, kunnes kuulin rapinaa
suoraan edestäni pienen kummun takaa. Sieltä se rusakko varovasti loikki
suoraan eteeni. Metrin päässä minusta pupu istui ja kuunteli koiran
haukkua. No se oli sen pupun viimeinen matka ruokapöytäämme. Kessusta
olin ylpeä tosissani. Ajoi kilometri tolkulla teitä.
Näin ne
metsästysreissut menivät vaihtelevasti. 1.12.2007 ammuin Kessulta
”karkkona” ajosta lähteneen ketun. Sekä rusakon, jota Kessu alun perin
lähti jahtaamaan. Tuli pupu niin kovaa vauhtia Kessu ”persiissä”, että
laukauksenjälkeen pupu liukui useita metrejä kyljellään vauhdin voimasta
eteenpäin. Kessu oli kaadolla melkein heti. Päästiin tulille makkaran
paistoon.
Tähän mennessä Kessun
saldo on 5 rusakkoa ja 2 ohiammuttua pupua ja se ”karkko Ketsu”.
5.12.2007:
Illalla satanutta lunta oli maassa. Haku kesti 10 min ja ajo tunnin. Se
oli 6 pupu.
7.1.2008: Kessu
pamautti ensimmäisen metsäjänis ajonsa. 1,5 tuntia hakua ja
”perslähdöstä” saman verran hukkaista ajoa päälle. GPS.n mukaan alku
meni noin 4 min ja ajo oli lähestulkoon kahdenkilometrin päässä suoraa
soittoa. Siellä tuli vartin hukka, jonka jälkeen ajo alkoi pätkiä. GPS
puhelimen akku alkoi hyytyä joten otin koiran ajosta pois. Oli kyllä
koiran työnsä jo tehnytkin.
22.1.2008: Tiukan
40min haun jälkeen ”perslähtö” 325m päästä loikki suoraan syliini
Rusakko. Se oli Kessun 7 pupu tällä kaudella.
24.1.2008:
Hakua 30min ajoa 2 tuntia. Sain kaksi näköhavaintoa rusakosta, joka
paineli ympäri Huson kylää Paimiossa. Ei vaan päässyt koira kaadolle.
Isäntää voisi harjoittaa metsästys taidoissa enemmänkin.
26.1.2008:
Kessu ajoi kettua lähes tunnin, joka meni sitten louheen. Tämän jälkeen
kessu haki tunnin verran uudestaan ja nosti rusakon ylös. Ajoi sitä
kolme varttia ja pupu paineli tietä pitkin Vahdon kylälle asti.
31.1.2008:
Kessulta ammuin ensimmäisen ketun ajosta.
2.2.2008: Kessu
ajoi rusakkoa. Olin huolimaton ja ryypiskelin kahvia. Haulikko oli selän
takana puuhun nojallaan. Rusakko tietenkin pomppasi tielle ihan edestäni
ja jäi istumaan metrin päähän minusta. Voitte vaan arvailla mitä sillä
hetkellä mietiskelin. Yritin kuitenkin ampua, mutta pupu oli nopeampi
kuin minä ja haulit yhteensä…
Metsästyskaverit tietenkin antoivat palautetta ja pitkään.
3.2.2008: Kessu
sai valkojäniksen ajon Vahdolla. Ajo kesti n: tunnin ja Rauli Julin sai
ammuttua pupun taimikoon, jossa se yritti pyörittää koiran sekaisin.
Mahtava lumikeli. Se oli mahtava päivä minulle, Kessulle ja koko
porukalle.
26.52.2008: Tämä oli
Kessun ja minun 60 ja viimeinen metsästyspäivä tällä kaudella. Kessu
haki tiukkaan sänkipellolla toista tuntia. Jäimme keskustelemaan
paikalle tulleen paikallisen metsästäjän kanssa niitä näitä. Katselin
Kessun touhua ja ajattelin, ”että tyhjä reissu taitaa tulla”. Kuinka
ollakaan Kessu palasi lähtöpaikalle ja löysi rusakon ojan pientareelta.
Näin vilauksen lähdöstä. Välissä oli pieni metsäkaistale ja sen takana
pellolta traktoriura, joka tuli kaartaen meidän eteen. Uraa pitkin pupu
pinkoi Kessu persiissään suoraan eteeni. Yksi laukaus ja pupu oli nurin.
Oli vielä sen verran jänössä henkeä jäljellä, että antoi ääntä, kun
Kessu iski kiinni n: 3 sekuntia laukauksen jälkeen. Parempaa kauden
lopetusta ei olisi voinut nuorelle koiralle toivoa.
Kauden saldo 9 pupua
ja 1 kettu. Viimekaudelta 3 pupua, eli 12 pupua ja 1 kettu. Ei hullummin
Kessulta alle kaksivuotiaalta Beagle urokselta.
Monta tarinaa olisi
kerrottavana Kessun metsästys reissuista. Kovapäinen ja
miellyttämishaluinen, ihmisrakas höpsö ja kovan metsästysvietin omaava
veijari tämä meidän Joulupukkia pelkäävä ja pitsaa rakastava sohva koira
KESSUMME on.
Ai niin !!! Meinasin
unohtaa kertoa, että Kessu on vähentänyt merkittävästi alushousujen,
sukkien, kenkien jne. mutustelua. Sängyn petaamisessa Kessu on kuitenkin
ylivoimainen voittaja.
Luut ja
jäniksenkäpälät pitää piilottaa sänkyyn ja tyynyjen alle meidän
”Iloksemme” . Kessu on MAHTAVA metsästyskoira ja MAHTAVA ystävä meidän
perheelle.
Kessu on uskollinen
luppakorvamme.
- Jari Sjögren-
Näyttelystä 1 x H, 1 x EH,
2 x ERI + VaSERT
Turun Elonäyttely 5.8.2007. Tuomarina Sakari Poti.
"Aivan
ylärajalla oleva. Mittasuhteet oikea.. Tiivis ja jäntevä uros. Pään
kuono-osa saisi olla voimakkaampi. Hyvä runko ja raajarakenne. Pysty
tanakka häntä. Erinomainen karva. Oikea väritys. Tyypikäs liike.
Miellyttävä luonne. Kokonaiskuva Erinomainen. Koko 41 cm"
NUO ERI/1, PU4, VaSERT
n.
PAPINNIEMEN EPELI FIN19949/06
om. Reijo Manninen, Kangasniemi
u.
PAPINNIEMEN ELTON FIN19950/06
om. Pekka Sörensen, Parainen
Papinniemen Elton (FIN 19950/06) tuli uuteen kotiinsa Paraisille
seitsenkuisena pikkupoikana Vihdistä syyskuun lopulla 2006. Koko
koira-asia oli meillä eräänlainen ajolähtö. Emännän työpaikalla Turussa
kaupiteltiin pikku terrieriä, josta omistajaperheen oli pakko luopua
lapsen allergian vuoksi. Jos ei kukaan ota niin lopetetaan, ilmoitti
omistaja tylysti. Emäntä tästä minulle, että hän kyllä ottaa jos en
minä ryhdy tositoimiin koira-asiassa, josta oli periaatetasolla puhuttu
talossa jo pitkään. Minä olin aina ajatellut, että ajokoira tai beagle
– sitten joskus, ehkä, kenties. Mutta nyt tuli hätä käteen kun
terrieri-uhka leijui ilmassa.
Ajokoira tuntui liian isolta otukselta kaupunki-omakotitaloon. Siis
beagle! Netistä löytyi pentuvälittäjä Sinikka Ollikainen. Puhuin
hänen kanssaan puhelimessa varmaan tunnin. Sinikka halusi tietysti
ensin kuulostella minkä sortin koirankyselijä tämä Paraisten mies
oikein on. Lopulta kävi ilmi, että Sinikalla on tiedossa yksilö, josta
ei ole vielä tietoja netissä. Urospentu, josta omistaja haluaa luopua
koska tuleva polvileikkaus ei tule antamaan tarpeeksi aikaa koiran
ulkoiluttamiseen. Tämähän sopi minulle, koska olin aina ajatellut, että
otamme mieluummin jo tavoille oppineen kuin aivan sylivauvan.
Katsomassahan sitä piti ensin käydä. Sydän pamppaillen saatoin todeta,
että paperit kertoivat hienosta sukutaulusta. Koirakin pomppi tarhassaan
kuin jojo eikä luimistellut pakoon vaan antautui suosiolla
kävelytettäväksi maastossa. Saatoin vain ajatella, että mikä tässä nyt
enää voi mennä pieleen. Omistaja lupasi vielä viikon tuumausaikaa, mutta
jo parin päivän kuluttua soitin perheneuvottelun tuloksen, että ostetaan
pois!
Pahaa aavistamatta Elton (nimensä hän sai pitää talon naisväen
vaatimuksesta) sitten loikkasi farmarimme takakontissa olevaan uuteen
häkkiin ja tunnin matka Paraisille alkoi 24.9.2006. Aikamoista
läähätystä matka oli, mutta parin pissapaussin jälkeen oltiin perillä
uusissa ympyröissä. Muutamina öinä alussa oli hiukan itkua ja ulinaa
kun tulokas ei oikein tottunut ajatukseen nukkua kopassaan keittiön
ikkunapöydän alla suljetun oven takana.
Mutta avoimena, iloisena ja uteliaana luonteena Elton pian omaksui talon
tavat ja oppi täysin sisäsiistiksi jo ennen joulua. Tarha valmistui
juuri ensilumille. Siitä tuli vähän liiankin hieno sähkölämmitettyine,
ikkunallisine koppeineen (Pohjanmaalta) ja sisäpuolen aitovierten
raskaine kiveyksineen. Suuren suuri tarha ei ole, 16 neliömetriä. Se
on kuitenkin kaksi kertaa enemmän kuin Kennelliiton suosittelema
minimi. Tarhan pohjarakenne ja materiaalit osoittautuivat toimiviksi
ja annan niistä mielelläni vinkkejä muillekin vasta-alkajille!
Kopin ovi oli aluksi ongelma. Ovi oli paksusta kumilevystä tehty läppä,
joka oli niitattu kiinni oviaukon yläreunan listan alle. Tämä ei
sopinut Eltonille ollenkaan! Hän halusi aina makoilla kopissa pää
kynnyksellä ja kuono ulkona. Niinpä hän repi pois yhdestä alakulmasta
sen verran, että pää mahtui ulos ilman että raskas kumiläppä painoi
kaulaa. Kun tämä oli toistunut 2-3 kertaa ja minä korjannut oven yhtä
monesti, niin muutin oven kiinnitystä siten, että korvasin yläreunan
listan kiinteän niittinaulauksen kahdella pultilla, joissa
siipimutterit. Ajattelin, että nyt on helpompi vaihtaa ovi uuteen aina
kun koiranpoika repii entisen hajalle. Sama repiminen jatkuikin ja
lopulta hyväksyin hänen mielipiteensä, että oven alanurkassa saa olla
aukko. Muotoilin sitten vielä aukon risaiset reunat leikkurilla
tasaisiksi.
Koppi on ollut talviaikaan käytössä vain satunnaisesti, kun olemme
olleet kotoa poissa päivän ajan. Öitä Elton ei ole kopissa (vielä)
viettänyt lämpimänäkään vuodenaikana. Kopissa yöpymiseen aiomme kyllä
häntä totutella tänä kesänä. Tarhassa hän viihtyy lämpimänä
vuodenaikana hyvin. Päivittäisiin rutiineihin kuuluu 4-5
kävelylenkkiä á 700 – 1 500 metriä, joskus viikonloppuisin reilusti
pitempiä.
Metsästyskokoemukset Eltonin kanssa ovat olleet vähäisiä, mutta
lupaavia. Ongelma on lähinnä se, että alue, jossa olen metsästänyt
1960-luvun lopulta lähtien (n. reilun 1 000 hehtaarin saari Nauvossa),
on nyttemmin niin täynnä peuroja ja kauriita, että ne voivat pahan
kerran sekoittaa nuoren jäniskoiran pasmat.
Talvi 2007 oli pahaksi onneksi niin kylmäkin, että vasta aivan kauden
lopulta löytyi sopiva 7-8 miinusasteen, tuuleton, viikonloppu, jolloin
lisäksi oli tuoretta ensilunta n. 1 cm (hankiaisen päällä). Otimme
varman päälle ja veimme Eltonin kytkettynä paikkoihin, joissa tiesimme
olevan jäniksen yöjälkiä. Etsimme yhden paluuperän paikan ja vasta
siinä päästimme koiran irti. Jo 10 minuutin kuluttua Elton ilmoitti,
että täällä se (metsäjänis) on! Minulle raukalle, joka olin tottunut
suomenajokoirien tasaisen kauniisen haukkuun, oli Eltonin epätoivoisen
kiihkeä, karjuva ulvonta melkoinen yllätys. Kaverini lohdutteli, että
tällaisia ne beaglet ovat. Niin kai sitten.
Elton vaikuttaa melko tiukalta. Ei mitään löysää louskuttelua haussa,
vaan täysi rähinä päälle vasta kun ajo alkaa. Lähes puolitoista
tuntia ajo kesti välillä katkeillen kunnes sitten tuli lopullinen
hukka. Iltapäivällä oli vielä yksi ajo, joka alkoi ns. lennosta eli
suorasta, muutaman metrin, näköyhteydestä rusakkoon. Kuulosti siltä
kuin Eltonia olisi puukolla pistetty! Tämän pupun olisin voinut puolen
tunnin kuluttua kellistää oikein mukavalla sivulaukauksella, mutta
maltoin mieleni ja annoin koiranpojan opetella ajamista. Toisen päivän
ainoa ajo päättyi hukkaan sekin. Meillä oli suuria vaikeuksia saada
Elton pois metsästä.
Lohdullinen ja lupaava sen sijaan oli havainto, että Elton ajon eräässä
vaiheessa ravasi tienvartta kymmenien metrien matkan kuono
jänisjäljessä vaikka aivan vieressä kulki tuore peuranjälki!
Hukkapaikoilla Elton osoitti suurta itsepäisyyttä. Vaikka olin löytänyt
jatkojäljen ja huutelin Eltonille, että täällä täällä, niin pojan piti
kierrellä ja kierrellä kunnes itse löysi oikeille jäljille.
Kulunut talvi oli täällä Lounais-Suomen rannikolla käytännöllisesti
katsoen lumeton. Mm. tämän takia, siis jäniksen lumijälkien puutteessa
ja peura/kauris-riskin vuoksi, emme uskaltautuneet Nauvoon kertaakaan.
Sen sijaan meillä oli yksi oikein hyvä ajo aivan kotinurkilla! Asumme
vanhalla omakotialueella meren rannassa, jossa on paljon viheralueeksi
jätettyä, ryteikköistä metsää. Päivittäisillä kävelyillä Eltonin
kanssa olen aina talvisaikaan antanut hänen seurata jonkun matkaa
paikallisten puistorusakkojen jälkiä. Yksi kaunis (märkä ja
lumiloskainen) aamu satuimme kuitenkin niin vereksille (yö)jäljille,
että Elton ei enää tyytynyt kuittaamaan niitä pelkällä nuuskinnalla ja
hännänheilutuksella. Tuli myös ääntä tuutin täydeltä! Ja eihän siinä
muu auttanut kuin antaa koiran ajaa. Irti en tietysti voinut laskea,
vaan piti laukata perästä hihna kiereällä ja selkä märkänä. Reilut 40
minuuttia kesti ajo yli kivien, kantojen ja aitojen. Yhden tiehukankin
Elton selvitti esimerkillisen nopeasti. Lopulta kaikki päättyi
palolaitoksen suurelle, puhtaaksi auratulle pihalle, jossa koira hukkasi
jäljen. En antanut sen enää etsiä pihan ympäriltä. Jatkojälki olisi
kyllä varmasti löytynyt, mutta olin itse jo aivan puhki ja suihkun
tarpeessa!
Uusina (uros)koiran omistajina meidät yllättivät Eltonin eroottiset
ongelmat. Ympäristössa asuu paljon koiria, molempia sukupuolia.
Eltonin paras kaveri on suurikokoinen narttu Donna, Siperian laika (lajka,
laikka?), jolla on käytettävissään suuri aidattu piha. Molempien
suurinta huvia on ajaa takaa toisiaan ympäri pihaa. Donna voittaa
nopeudessa, mutta Elton on lyhyempien koipiensa vuoksi uskomattoman
vikkelä äkkikäännöksissä! Mikä hauskinta, molemmat alistuvat vuorollaan
olemaan voitettuja ja makaamaan selällään toisen ollessa purevinaan
kurkkuun! Donnan juoksuajat tiedämme ja pyrimme silloin ulkoiluttamaan
Eltonia muualla. Mutta alueen muut nartut jättävät tietysti
kävelyillään merkkejä tienvarsille kaikkialla. Kun tällainen viesti
ensimmäisen kerran sattui Eltonin nokkaan n. vuosi sitten, seurasi
syömättömyyttä, öistä ulinaa ja jatkuvaa ulospyrkimistä lähes viikon
ajan.
Soitin Kennelliiton neuvontaan, jossa tiukan oloinen nainen heti
alkajaisiksi sanoi, että ”pallit pois”! Tämä ohje tuntui jotenkin
epäoikeudenmukaiselta, niinpä kyselin asiaa myös Timo Kilpeläiseltä.
Hän oli samaa mieltä kuin minä ja ehdotti, että kannattaa katsoa mihin
suuntaan käytös kääntyy iän myötä ennen kuin mihinkään radikaaleihin
temppuihin turvaudutaan. ”Kohtauksia” on ollut pari kertaa
ensimmäisenkin jälkeen, mutta oireet ovat olleet lievempiä. Olisi
kiintoisaa tietää miten muut beagle-omistajat tällaisissa tilanteissa
toimivat.
Toukokuussa (2008) äitienpäivän aattona Raumalla Elton astui ensi
kertaa näyttelykehään. Tuomari Sakari Poti antoi yleisarvosanan hyvä.
Elton on mittasuhteiltaan hyvä, mutta korkeahko ja hieman
kevytrakenteinen. Olin tähän jo varautunut ja meille hyvä on ihan
tarpeeksi hyvä arvosana. Näyttelyharrastus ei meitä kovasti kiinnosta,
mutta halusimme ainakin yhden tuomarin ulkomuotoarvion, koska sillä
lienee vaikutusta myöhempään, mahdolliseen siitoskäyttöön. Nyt
keskitytään kehittämään Eltonin metsästysominaisuuksia.
Pekka Sörensen, Parainen
n.
PAPINNIEMEN OLIVIA "Ella" FIN19947/06
om. Markku Putto, Imatra
n. PAPINNIEMEN OFELIA "Piika" FIN19948/06
om. Pasi Ruonakoski, Rovaniemi
Omistaja kertoo koirastaan:
"Piika (Ofelia) oli syntynyt maaliskuussa ja kävimme
katsomassa Piikaa pääsiäisen tienoolla. Piika oli nartuksi
isohko ja melkoinen menijä jo silloin. Hän ei pelännyt
juurikaan mitään ja aitauksesta pois päästyään oli suuna
päänä menossa joka paikkaan.
Jo tuolloin me ajattelimme, että tästä tytöstä taitaa tulla
melkoinen koulutettava. Sitten kun tuli luovutuksen hetki,
haimme Piikan kotiin ja Pasi nukkui ensimmäisen yön
koiran kanssa lattialla. Siihen loppui ikävöinti ja Piika oli kuin
kotonaan. Valitettavasti Piika joutui jäämään heti miten yksikseen, kun
meidän täytyi palata töihin. Mutta se ei ollutkaan Piikalle mikään
ongelma vaan hän jäi nukkumaan ja Anu kävi ensimmäisen viikon ajan
katsomassa ruokatunnilla miten koira oli pärjännyt. Sisäsiistiksi Piika
oppi tosi nopeasti
ja se oli hyvä niin.
Syksy kun koitti, niin metsään kävi tie
isännällä ja koiralla. Aluksi Piika kävi pieniä matkoja metsässä
yksikseen katselemassa ja palasi isännän luo. Pikkuhiljaa koira sai
rohkeutta lisää ja uskalsi poistua isännän jalkojen juuresta. Lumen
tultua jänisjahdin aikaan Piika yhtäkkiä hoksasi, että hänen
tehtävänähän on ajaa noita jäniksiä. Ja sen jälkeen metsään on Piikalla
ollut melkoiset menohalut. Monia hyviä ajoja Piika saikin aikaan jo
ensimmäisen syksyn aikana, mutta valitettavasti ei saatu ammuttua
jänistä vielä. Mutta nyt on uusi jänisjahti pian ovella ja toivotaan,
että tänä syksynä Piikalle saadaan ammuttua jo jänis.
Piikan luonteeseen
kuuluu edelleen tuo uteliaisuus kaikkea kohtaan, pelottomuus sekä
jääräpäisyys, kun sille päälle sattuu. Nyt olemme kuitenkin
pitkäjänteisen koulutuksen jälkeen saaneet Piikasta tottelevaisen koiran
ja jopa irtipitäminen kotipihalla onnistuu. Ei lähde enää naapurin
tontille haikailemaan. Piikan erikoisuuksiin kuuluu kova saunominen.
Aina, kun olemme menossa saunaan on Piika jo ehtinyt ylimmälle lauteelle
lämmittelemään. Kyllä se sitten poistuu saunasta, kun tarpeeksi kuuma
tulee. Toinen erikoisuus on se, että Piika nukkuu peiton alla yöt. (
Ihme vaan ettei se tukehdu siihen kuumuuteen…) Häkki ja koppikin
Piikalle tehtiin ja kyllä se sinnekin oppi pian. Ensin oli hieman
ulvomista, kun koiran sinne jätti, mutta nyt on Piika ottanut senkin
omakseen. Nyt ollaan sitten toivuttu siitä napatyräleikkauksesta ja
kaikki on mennyt todella hienosti. Ei muuta kuin kaikille terveisiä ja
oikein mukavia jänisjahti aikoja!"
Terveisin Pasi ja Anu Ruonakoski, Rovaniemi (23.7.2007)
