 |
VENÄJÄNAJOKOIRAPENTUE:
s. 24.3.1999 2 urosta / 4 narttua
i.
EERO SF22560/92
e. MÄNTYRANNAN NATALIA SF15954/99
Hieman
yliaikaiseksi mennyt pentue syntyi
eläinlääkäriasemalla. Synnytys oli vaikea ja
epäonninen.
Menetimme kaksi upeaa urospentua
eläinlääkärin hoitovirheen vuoksi ja yhden
pikkuvikaisen pennun kohdalla päädyimme
lopetukseen.
Kaikkiaan pentuja syntyi 9, joista eloon jäi 6.
|
 |
n.
PAPINNIEMEN MINJA
ER20216/99
om. Esa Kukkonen, Haukivuori
|
Minja muutti uuteen kotiin reilun vuoden ikäisenä. Tuolloin koiralla oli kahdesta käymästään näyttelystä 2 x sert. Narttu myytiin täystakuulla ja elinikäisellä
palautusoikeudella.
Minja jäi auton alle joulukuussa 2002
loukkaantuen vakavasti. Isosta leikkauksesta, ja noin vuoden
toipilasajasta huolimatta se kuntoutui lähes entiselleen. Tuosta
kohtaamisesta jäi muistoksi n. 40 cm leikkuuhaava, 15
cm titaniumia ja kahdeksan ruuvia oikeanpuoleiseen
takajalkaan.
Koiran kuntoutumisesta voi kiittää hyvän
leikkaushoidon lisäksi isäntäpariskuntaa, jotka jaksoivat päivästä
toiseen virotella toimintakunnotonta jalkaa. Viimeinen niitti
toipumiseen oli koiran
ja kasvattajan kohtaaminen. Jälleennäkemisestä riemastunut koira unohti
kipeän jalkansa ja otti ensimmäiset askeleensa usean kuukauden
roikottamisen jälkeen. Tuon jälkeen se alkoi kävellä neljällä jalalla.
Oli siinä meillä kaikilla ihmettelemistä.
Minja on hyvin tyypillinen rotunsa edustaja. Sille kelpaa tasapuolisesti
kaikki riista; jänikset, ketut, supit, mäyrät.
Omistajan mieltymys pienpetojen jahtaamiseen näkyy vahvasti myös koiran
toimintatavassa. Narttu on erittäin
kovaluonteinen ja sen kanssa pitääkin olla melko tarkkana. Se ei siedä
apajilleen muita koiria, eikä onnistuneen riistalaukauksen jälkeen
kannata kenen tahansa yrittää saaliinjaolle. Omistajalleen koira on
nöyrä ja tottelevainen.
Kokeisiin omistaja ei koiraansa koskaan vienyt, näyttelystä sillä on
3 x sert.
Minjan metsästyksen loppuivat 22.2.2008 hieman alle 9-vuoden iässä.
 |
u. PMV-01 PAPINNIEMEN
BORIS
ER20213/99
om. Jyrki Holm, Salosaari
|
Boris on siskonsa Minjan tavoin
monen riistan koira. Sillä oli nuorempana taipumusta myös hirven karkottamiseen,
mutta se jäi onneksi iän myötä pois. Boris oli pentueen jättiläinen ja kaikkien
suosikkipoika. Kun Holmin perhe tuli ensimmäisen kerran pentuetta
katsomaan, vei valinta aikaa noin minuutin.
Ulkomuodollisesti
uros on asiallinen, samoin käytökseltään.
Sillä on näyttelystä 3 x sert. Jälkeläisiä 10
kpl.
Kettua Boris vie hyvin mielellään, mutta jäniskin
kelpaa paremman puutteessa.
Boriksen jälkeläiset, emä Tamara om. M. Kauranen
ER36005/05 u. Hiidenhaukun Nikita
ER36006/05 u. Hiidenhaukun Vanja
ER36007/05 u. Hiidenhaukun Mitja
ER36008/05 u. Hiidenhaukun Amur
ER36009/05 u. Hiidenhaukun Juri
ER36010/05 u. Hiidenhaukun Konsta
ER36011/05 u. Hiidenhaukun Mitri
ER36012/05 u. Hiidenhaukun Aleksei
ER36013/05 n. Hiidenhaukun Taiga
ER36014/05 n. Hiidenhaukun Muska
 |
n. PAPINNIEMEN PINJA
ER20212/99
om. Matti Valkeapää, Punkaharju
|
Pinja oli pentueen pienin ja rauhallisin. Sen jahtitouhut lähtivät käyntiin normaalisti ensimmäisen kauden aikana,
mutta sen jälkeen tuli pitkä taantuma, jolloin kehitystä ei
juurikaan
tapahtunut. Aikuisiällä koirasta tuli kuitenkin
asiallinen jahtikoira, jonka kanssa ei tyhjää tarvinnut
istuskella.
Rakenteeltaan siro ja kooltaan keskikokoinen
narttu oli kolmen sertin koira.
Koira jouduttiin lopettamaan 5-vuotiaana
epäonnistuneentakapolven ristisideleikkauksen vuoksi. Se ehti
kuitenkin saada
maailmaan seitsemän upeaa pentua, joiden omistajat eivät ole kehuissaan säästelleet. Pentueen ainoa narttu tuli meille
vuosia
aikaisemmin tehdyn sopimuksen mukaisesti.
Pinjan
jälkeläiset, isä Ridaj om. Timo Rinkinen
ER20736/04
u. Alexander
ER20737/04 u. Igor
ER20738/04 u. Ural
ER20739/04 u. Romanov
ER20740/04 n. PMV-05 Oksana
ER20741/04 n. Grigori
ER20742/04 u. Dimitri
 |
u. PAPINNIEMEN NIKLAS
ER20214/99
om. Kari Tynys, Luikonlahti
Niklas oli rauhallinen ja mietiskelevä pentu. Sen ulkomuoto oli
upea,
mutta näyttelymenestyksen esteenä oli
purentavika.
Niklas oli Tynyksen perheelle hyvin
mieluinen koira. Metsästyskoirana
sen otteet olivat osapuilleen
keskinkertaiset, mikä voi tietysti selittyä
osaltaan isännän mieltymyksestä
hirvijahtiin. Syksyiset jahtipäivät
jäivät aina vähäisiksi ja varsinainen
toiminta alkoi aina vuoden
viimeisinä viikkoina, yleensä jo lumikelien
tultua.
Niklaksen kohtaloksi tuli jokin odottamaton
tapahtuma erään
jahtipäivän aikana talvella 2006. Omistaja
kuuli jotain outoa ääntä
metsästä ja vähän sen jälkeen Niklas tuli
korva veressä ja pää
turvonneena isännän luo. Lääkärin
tutkimukset eivät paljastaneet
vaivaa vielä sinä päivänä, mutta jo reilun
vuorokauden kuluttua oli
edessä viimeinen piikki.
Koiralla oli melko
suurella todennäköisyydellä
aivoverenvuoto, joka johtui kovasta
iskusta. Liekö joutunut koira
hirven sorkan ulottuville vai oliko
kyseessä auton kanssa
kohtaaminen, se jäi arvoitukseksi.
Tynyksen perhe ihastui tämän uroksen myötä venäjänajokoiraan
siinä määrin, että hankkivat Niklakselta tyhjäksi jääneeseen
tarhaan uuden saman rotuisen, Bravon Katariinan.
|
n. PAPINNIEMEN
TAIKA
ER20215/99
om. Tapio Puruskainen, Lautiosaari
näyttelystä 1 x
SERT, 2 x 1p + KP
Kuoli tapaturmaisesti työtehtävissään tammikuussa 2005.
Taika oli omistajan sekä Kemin puolen ajokoiraharrastajien (mm. Kuronen,
Törmälä) kertoman mukaan verraton jäniskoira, sitkeä ja osaava. Taikan
matka katkesi turhan nuorena ja näin parhaat vuodet jäivät kokematta.
Periyttäjänäkin narttu on kunnostautunut. Jälkeläiset ovat kelpo
jahtikoiria ja ulkomuodoltaan asiallisia.
Ykkösen ajanut Viktor (SM-kokeen 3. v.2009) on myös onnistunut siitoksessa. Kurosen
Oonasta ja Viktorista syntynyt
xxx Riistakairan Sissi ER21203/05 lienee yksi kovimmista nuorista
kisakoirista rodussa rajan tällä puolen.
Taikan jälkeläiset, isä Satulakiven Shemeika om. M. Törmälä
ER24436/03 n. Ronja
ER24437/03 n. Kati
ER24438/03 u. Cermik
ER24439/03 u. Sergei
ER24440/03 u. Rekku
ER24441/03 u. Aku
ER24442/03 u. Viktor
ER24443/03 u. Leo
|
